Opettajantyö ei ole pelkkää teorianhallintaa vaan pyyteetöntä kasvatustyötä, joka vaatii periksi antamatonta luonnetta. Tässä elokuvassa Edward James Olmoksen esittämä opettaja tietää opiskelijoidensa vaikeat taustat. Sen takia hänen on alettava vaatia myös itseltään enemmän. Opettajan työ ei ole näin ollen hänelle ammatti, josta hankitaan elanto, vaan se on aito missio, jonka päämääränä on vaikuttaa oppilaidensa tulevaisuuteen positiivisesti.
Elokuva perustuu tositapahtumiin 1980-luvun alkupuolen Los Angelesiin, jossa jonkin sortin tietokonevelho Escalante (Olmos) pestataan atk-opettajaksi kouluun, jonka oppilaat tulevat ns. huonommista oloista. Escalantelle selviää nopeasti, että tämä koulu on niin huonomaineinen, ettei sinne ole edes toimitettu mitään tietokoneita. Näin ollen Escalantesta tehdään normaali tuntiopettaja. Hän ottaa tehtävän tarmolla vastaan ja tekee latinonuorille heti selväksi, mitä hän heiltä odottaa. Escalante on tiukka ja vaativa opettaja. Toki hän käyttää yhtenä opetusmetodinaan myös huumoria, mutta hän ei viljele sitä kuin pelle, joka hakee oppilaidensa hyväksyntää tai muutamaa halpaa naurua. Asiallinen vanhan liiton opettajatyyppi on siis kyseessä.
Miami Vicen Castillona parhaiten tunnettu Edward James Olmos on epäilemättä yksi lahjakkaimmista ihmisistä, mitä Hollywoodissa on viime aikoina vaikuttanut. Baseball-ammattilainen, rock-laulaja, näyttelijä ja ohjaaja kuuluvat titteleihin, joita Olmosiin on aikojen saatossa liitetty. Hän on saanut kaikista tehtävistään paljon tunnustusta, mutta suuren yleisön suosio on miestä kuitenkin aina kartellut. Älä anna periksi -elokuvan opettajanrooli on toistaiseksi ainoa, mistä Olmos on saanut Oscar-ehdokkuuden. Tämä opettajan rooli kieltämättä onkin Olmosin tähänastisen näyttelijäuran kruunu. Hänen hahmonsa on ulkoisesti täydellinen miesopettajan prototyyppi. Toisin sanoen hän muistuttaa uitettua rämemajavaa kipeine kekkoslovakia silmälaseineen. Katsoja ajattelee automaattisesti, että tuolla kaverilla ei voi olla mitään auktoriteettia näihin katujenkasvatteihin. Totuus kuitenkin on, että voima joka pursuaa tämän opettajahahmon sisältä, pystyy tahdollaan siirtämään vuoria. Voima ei kuitenkaan tarkoita uhkailua ja väkivaltaa niin kuin aikalaiselokuvassa nimeltä Reksi, vaan suoritus lähtee täysin Olmosin persoonasta ja ilman häntä tämä elokuva ei olisi mitään.
Opettajan vastapuoli eli luokka koostuu värikkäästä joukosta latinonuoria, joista kaikki ovat omalla tavallaan kiinnostavia. Päähuomio keskittyy Lou Diamond Phillipsin esittämään oppilaaseen nimeltä Angel Guzman. Guzmanin hahmo tiivistää sen, kuinka kaikkein hankalimmastakin materiaalista voidaan muokata oppimaan kykenevä yksilö. Guzmanin ulkoisesta tyylistä voin kertoa vielä sen verran, että hän käyttää päässään “coolia” hiusverkkoa, joka ilmeisesti oli 80-luvun alun jenginuorison suosiossa. Mahtaako muodin kierrätys tuoda nuo hyttysverkot vielä kerran takaisin – toivotaan parasta! Pelätään pahinta! Elokuvan lopussa Andy Garcia tekee vielä raikkaan tuntuisen vierailun opetushallituksen tarkastajana. Nuori Garcia on aina mukavan viileä ilmestys.
Älä anna periksi on ehdoton kouluelokuvien klassikko. Jotain elokuvan realismista ja innovatiivisuudesta kertoo jo sekin, että tätä on käytetty paljon erilaisissa opettajakoulutus tilanteissa, joissa tutkitaan erilaisia opetustyylejä. Jokaisen opettajan, joka tuntee motivaatio-ongelmia, tulisi katsoa tämä ja sen jälkeen miettiä onko hänellä mitään annettavaa oppilailleen. Koulutuksella on nimittäin lähtemätön vaikutus ihmisen tulevaisuuteen.
Elokuvan lopuksi esitetään vielä faktat siitä, mitä motivoituneella opetuksella saadaan aikaan. Tuloksien luulisi vakuuttavan jokaisen katsojan. Elokuvan voikin hyvällä syyllä omistaa kaikille opettajille, jotka oman persoonallisuutensa likoon laittaen, jaksavat raataa jokaisen oppilaansa eteen niin paljon, että oppi menee varmasti perille.
nimimerkki: mauge
