Matti Virtanen on tavallinen suomalainen mies. Hän yrittää kaikin keinoin pitää perheensä tyytyväisenä, mutta siitä huolimatta vaimo Helena kyseenalaistaa hänen miehekkyytensä. Nyrkki heilahtaa ja ainekset surulliseen perhedraamaan ovat valmiit. Kari Hotakaisen romaaniin perustuva Juoksuhaudantie-elokuva antaa ymmärtää, että mitä tavallisin Virtasen Mattikin pystyy tekemään sekopäisiä ja järjenvastaisia tekoja, jos olosuhteet ajavat tarpeeksi ahtaalle.
Matti on ristiriitainen hahmo. Vaikka jo lähtöasetelma vaimonhakkaajasta saa karvat pystyyn, herättää hahmo sympatiaa ja sääliä. Matti tavoittelee perheidylliä, jonka hän uskoo saavuttavansa ostamalla vanhan rintamamamiestalon. Oma talo saattaisi hajonneen perheen takaisin yhteen. Parisuhde on Matille kuin talo. Perustusten on oltava kunnossa. Suomalaisiin sotasankareihin samaistumalla Matti perustelee itselleen, että kunhan päämäärä on hyvä, kyseenalaisetkin keinot ovat sallittuja.
Juoksuhaudantie kuvaa osuvasti ristiriitoja, joita syntyy kun ihmisten parisuhteeseen kohdistuvat odotukset eivät kohtaa. Matti ja Helena käyttäytyvät molemmat ajoittain typerästi, mutta erityisesti heidän lapsensa Sinin hahmo auttaa ymmärtämään tilannetta molempien näkökulmasta.
Juoksuhaudantie käsittelee tärkeitä teemoja kuten perheväkivaltaa, lapsen asemaa eron keskellä ja horjuvaa mielenterveyttä. Elokuva polkee ajoittain kuitenkin ikävästi paikallaan. Puuduttava piina saa katsojan toivomaan elokuvan loppumista, ja lopulta on aivan sama, saako Matti perheensä takaisin vai päättyykö kaikki tragediaan.
Elokuvan sanoma on varsin masentava. Perisuomalainen perheidylli ei kertakaikkiaan toimi. Jos olet mies, vaimosi vaatii sinulta mahdottomia, huijaa lapsesi itselleen ja ujuttaa poliisit perääsi. Naisillakaan ei ole hurraamista. Tylsä mies kuitenkin lopulta joko pettää tai lyö.
