Autiolle saarelle jämähtäminen on vanha juttu eikä pelkkää fiktiota. Ihmisruumis ja -mieli ovat yllättävän sitkeitä. FedExin kireä virkailija Chuck Noland (Tom Hanks) joutuu siis työmatkalla lento-onnettomuuteen ja Tyynenmeren eteläosissa sijaitsevalle autiolle saarelle. Yksin eristyksissä vuosien ajan hän taistelee moninaisia vaaroja vastaan välissä menestyen ja välissä tuskallisia tappioita kärsien. Vaaroihin mahtuu suojan, ravinnon, lämmön, veden ja terveyden perustarpeet ja myös eristyksestä rapistuva mielenterveys, mutta viimeiseen hätä keksii keinot ja Wilson (lentopallo) toimii ankkurina, kuten myös kuva Kellystä (Helen Hunt) taskukellon kannessa.
Robert Zemeckiksen uraan mahtuu monenlaisia elokuvia. Toisen kerran Tom Hanksia ohjatessa aihepiirinä on kunniakas selviytyminen autiolla saarella. William Broylesin käsikirjoitus on äärimmäisen rajattu ja pääosa elokuvasta on Hanksin sooloilua trooppisella saarella, joskin alussa luonnollisesti esitellään hahmo ja lopussa näytetään hänen hidasta ja hankalaa sopeutumistaan takaisin yhteiskuntaan. Tarinassa on ikiaikaista viehätysvoimaa ja sitä maustetaan myös inhorealismilla, mutta loppu sortuu valitettavaan siirappiin.
Tom Hanks on pääroolissa ja joutuu ankaran haasteen eteen: voiko epäkarismaattisten jokamiesten luottototeuttaja kannatella koko elokuvaa [N]yksin[/B]. Pelkän miljöön ja tarpeiston avulla Chuck Noland kokee taivaisiin asti ulottuvaa, eläimellistä riemua, raastavaa , fyystä kipua mikä saa hänet ontumaan ja myös suunnatonta menetystä. Menetyksen joka saa hänet luopumaan eloonjäännistä ja alistumaan tunnetusti armottoman Poseidonin armoille. Zemeckis kiskoo ankeasta tilanteesta irti kaiken mahdollisen draaman ja sitä on todella paljon, sillä anonyymista roolista huolimatta Hanks saa hahmonsa koskettavaksi. Muu näyttelijäkaarti on auttamatta sivurooleissa, sillä elokuva kertoo vain yhdestä henkilöstä.
Modernin ajan tylsä jokamies joutuu siis autiolle saarelle ja 1500 päivää kamppailtuaan onnistuu pelastautumaan, mutta niin pitkä koettelemus väistämättä muuttaa miestä. Hienoja kohtauksia ja ikuisesti toimiva tarina. Chuck Nolandin päivät kulkevat yksi kerrallaan, katkeamattomana huomisten ketjuna, mutta sen enempää ei tarinassa ole. Lopun siirappi nakertaa kokonaisuuden laatua.
