On vuosi 2017. Maailman talous on romahtanut, ruoka ja öljy on loppumaisillaan. USA:sta on tullut totalitäärinen poliisivaltio, joka jakautuu rautaisin ottein johdettuihin sotilasalueisiin. Omia mielipiteitä ei hyväksytä. Television vaikutusvalta on suurempi kuin koskaan. Suosituin ohjelma on The Running Man, makaaberi kissa ja hiirileikki, jossa viattomia kansalaisia poimitaan rikollisen osaan erikoiskoulutettujen murhaaja-atleettien takaa-ajettaviksi. Kyse on nykyaikaisesta gladiaattori-showsta jota tämän sairaan maailman kansoittamat ihmiset katsovat nauttien.
Ben Richards (Arnold Schwarzenegger) on poliisi joka kieltäytyy teloittamasta aseettomia mielenosoittajia, uhmaa näin ollen esimiehensä käskyä ja joutuu vankilaan. Joku muu suorittaa kylmäverisen teurastuksen hänen puolestaan ja Richards lavastetaan siihen syylliseksi. Muutamia kuukausia myöhemmin hän pakenee vankilasta yhdessä parin vastarintaliikkeen jäsenen kanssa. Richards jää kuitenkin kiinni ja lopulta passitetaan tähän julmaan televisio-ohjelmaan. Mutta tällä kertaa mediamoguli Damon Killian on valinnut hengenvaarallisen vastustajan…
Aika perus Schwarzenegger-mättöä, mutta jokin elokuvassa kuitenkin nappaa ja yllättävän hyvin! Toki, tämä pläjäys on todellakin sairaan maailman ja ehkä mielenkin aikaansaannosta, mutta se on hyvin viihdyttävä reilu puolitoistatuntinen – siis toki vain, mikäli pitää Arska-leffoista.
Toimintaa on sopivasti – toki ehkä hieman enemmänkin olisi voinut olla – ja aivot narikkaan viihdetaso on taattu. Juonellisesti se ei ole mitenkään järin erikoinen, kuten jo leffan nimiki voi kertoa, mutta mitäpä juonella tekekään jos vain herra Iso-A on puikoissa.
Erityisesti The Running Man -shown yleisö oli huvittava. Se kun koostui pääosin vanhuksista – ja hyvin verenhimoisista sellaisista, sekä tavallisista maalaisjuntin näköisistä ihmisistä joilla ei olisi mitään mahdollisuutta selvitä tilanteesta, mikäli itse joutuisivat ohjelman “juoksijaksi”. Ilman tätä yleisöä olisi elokuvasta pudonnut pohja, ja se oli erinomainen hoksaus ohjaajalta.
Kuten sanottu “sairas mieli sairaassa ruumiissa” oli siis tämän elokuvan idea! Ja mistä sitä koskaan tietää mihin maailma menee, kun porukka tästä vielä vähän “viisastuu”! Hyvä leffa!
nimimerkki: Juhapekka Lindfors
