Jossain tulevaisuudessa ihmismäisiä robotteja elää joukossamme erilaisissa tehtävissä ihmiskuntaa palvellen. On rakastajarobottia yksinäisille jne. Vihdoinkin ollaan jo siinä pisteessä että myös tunteiden hallinta alkaa mekaanisilla olioilla olla humaanilla tasolla. Siis rakkaus, viha ja kaikki muu vastaava alkavat olla osa myös robottien sielunelämää. Yksi tällainen huippumalli valmistetaan ikäänkuin koemielessä eräälle poikansa menettämässä olevalle pariskunnalle…
Spielbergin tämänkertainen tulevaisuuden visio on Stanley Kubrickin ja herran itsensä kehittämä tarina vastaavan novellin pohjalta. No Kubrickin kuoltua oli vain ajan kysymys milloin Spielberg tarttuisi ohjaajan puikkoihin. Eli kyseessähän on eräänlainen perintö jonka Spielberg päätti työstää loppuun. Ajatus robotin tunne-elämästä ja jopa visio siitä että robotti loppujen lopuksi onkin ainoa ihmiskunnan tunne-elämän jatkaja on erinomaisen hieno.
Tarina oikestaan onkin tulevaisuuden Pinokkio, johon myös elokuvassa itsessään viitataankin ihan suoraan. Robottipoika etsii tulevaisuuden vaarallisesta maailmasta sinistä keijua joka voisi taikoa hänet ihmiseksi jotta vanhemmat ottaisivat hänet takaisin.
Ainoa ongelma tuntuukin olevan että kun kyseessä on tuon luokan nimiä takana, odotukset tuppaavat olemaan liiankin korkealla. Tarina alkaa Spielbergmäisena elokuvana ja elokuvan huippuunsa venytetty loppujakso tuo on taas häiritsevästi mieleen että nyt Spielberg sitten leikki Kubrickia. Tarina ja ajatus itsessään on hieno, näyttelijätyö on hyvää (Haley Joel Osment onnistuu taas), mutta jokin vaan ei nappaa katsojan robottisympatioita, mitä tarinan onnistumisen kannalta olisi ehdottomasti tarvittu. Samanlaista E.T:n kaltaista kyyneleenvierittäjää tästä elokuvasta ei tullut.
Taustalla tietenkin kummittelee myös ajatus että minkälainen elokuvasta olisi tullut jos Kubrick olisi ollut ohjaajan pallilla. Tässä muodossaan elokuva yrittää ehkä liikaa olla myös perhe-elokuva kun taas lopun puolesta se yrittää olla ajatuksia herättävä kypsempi taidepaukku. No kyseessähän on Spielberg-elokuva. Jos hemmon kokonaistuotantoa tarkastelee, sijoituu A.I. valitettavasti sinne, voiko nyt kuitenkaan niinkään väittää, huonompaan päähän.
