Viimeinen Monty Python-ryhmän elokuvista käsittelee suunnattoman kunnianhimoista aihetta: elämän tarkoitusta ja nimenä on luonnollisesti [I]Elämän tarkoitus[/I]. Moninaiset episodit käsittelevät syntymää, kuolemaa, sotaa ja Terry Gilliamin ohjaama soolo-osuus purppuraa vakuutusyhtiötä. Johdonmukaisen elokuvan sijasta rakenne on erittäin sketsimäinen ja mukana onkin muutamia Python-huumorin visvaisimpia hetkiä. Valitettavasti nämä huutonauruhetket eivät poista teoksen epätasaisuutta ja tiettyä uuvahtaneisuutta.
Luonnollisesti Python-ryhmä hoitaa kaikki olennaiset näyttelijäroolit, joskin Gilliamin soolo on erillään muun ryhmän remellyksestä. Graham Chapman, John Cleese, Terry Gilliam, Terry Jones ja Michael Palin ovat monissa rooleissaan erinomaisia, mutta valitettavan rutinoituneita. Eric Idle esittää useita hauskoja lauluja, mutta myös repii huumoria muutenkin olemalla mukana. Lisävahvistuksena tietysti Carol Cleveland.
Viimeinen Python-elokuva ja tiimin viimeinen työ kokonaisuutena ei onnistu olemaan suuri ja muistettava finaali, vaan suorastaan nolostuttavasti lörtsähtävä. Parhaimmillaan se on Python-huumorin huipputasolla, mutta pääasiassa on TV-sarjan heikompien sketsien tasolla, eli vain hymyilyttävän hauskaa.
Kunnianhimoinen aihepiiri ja nerokkaat tekijät, mutta jopa komedian peruuttamattomat muuttajat ja mestarit väsyvät. Python-tiimin elokuville käy samoin kuin sarjalle: kunniakkaasti töpseli seinästä kun momentti katoaa murskauspallosta ja sisältö alkaa romahtaa itseensä.
