Jos alkuperäiset elokuvat on nähnyt, onnistuu filkka tarjoamaan lukuisia ahaa-elämyksiä.

30.12.2008 21:43

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Scary Movie 4
Valmistusvuosi:2006
Pituus:83 min

Cindy Campbell (Anna Faris) muuttaa uuteen taloon, ja tutustuu naapurissa asuvaan Tomiin (Graig Bierko). Tom tuntuu olevan “Se Oikea”, mutta suhteeseen valmistautumista häiritsee Cindyn talossa kummitteleva japsilapsi, eivätkä tilannetta paranna triPodeilla maahan juuri saapuneet avaruusoliot. Mutta aiemmin mainitulla kummituksella tuntuukin olevan keino, jolla pelastaa ihmiskunta. Niinpä Cindy ja Tom hänen perheineen lähtevät pelastamaan ihmiskuntaa haamun antamien ohjeiden opastuksella.

Scary Movie -sarjaa pidetään yleisesti ottaen huonona. Osittaihan se on totta, sillä huumoria revitään vyötärön alapuolelta liian paljon, ja täten parodioiti jää enemmänkin taka-alalle. Mukana on yleensä myös halpaa ja loppuun kulutettua slapstick-huumoria. Scary Movie 4:ltä odotin juuri tällaista edellämainittua, vielä kolmostakin huonompaa, sekoilua, mutta se yllättikin minut aivan täysin. Huumorin laatuun on tällä kertaa panostettu selvästi enemmän (vaikka se onkin alapää- ja slapstick-huumoria), ja nyt myös parodioinnin saralla on ymmärretty keksiä jotain aivan uutta. Käsikirjoitus on entiseen tapaan hutaistu, mutta kohtaukset on nivottu toisiinsa paljon paremmin kuin edellisissä osissa.

Anna Faris onnistuu Cindyn roolissa todella hyvin: hän saa Cindystä sympaattisen, hiljaisen tohelon, ja vieläpä sievän sellaisen. Täydellinen vastakohta Cindylle taas on Regina Hallin esittämä Brenda. Hall selviää roolista ihan kunnialla, vaikkei siihen paljon tarvitakaan; riittää, kun suu vain käy. Graig Bierkosta taas en ollut ennen tätä elokuvaa edes kuullut, mutta ihan hyvin tyyppi onnistuu hauskuttamaan. Lisää mielenkiintoa filkkaan lisäävät lukuisat cameo-roolit, joista voi bongata mm. Dr. Philin, Shaquille O’Nealin, Carmen Electran ja Bill Pullmanin.

Scary Movie 4 on tehty edellisistä osista ja muista nykyparodioista poiketen kunnianhimoisella ammattitaidolla ja tunteella, ja se tarjoaa rutkasti “ahaa”-elämyksiä (jos vain on nähnyt Maailmojen sodan, Kaunan, Kylän ja Saw’n). Juuri tällaisia parodioita myös Seltzer-Friedberg-kaksikon pitäisi oppia tekemään.

Arvosteltu: 30.12.2008

Lisää luettavaa