Get Carter on remake vuoden 1971 elokuvasta nimeltä, yllätys yllätys, Get Carter. Siinä “kovista” esitti Michael Caine, joka on nyt saanut roolikseen ravintolajohtajan Cliff Brumbyn osan. Tällä kertaa tapahtumat ei sijoitu Newcastleen vaan Seattleen. Lontoon tilalla on Las Vegas. Voisi jopa antaa puolikkaan lisää siitä, että Cainelle on annettu rooli tähän elokuvaan.
Mr. Sly Stallone esittää Las Vegasin mafialle työskentelevää Jack Carteria, joka sanoo olevansa taloudellinen mukauttaja. Jos et maksa velkojasi, Carter tulee muistuttamaan niistä. Jo alussa paljastuu ettei tyyppi ole mikään neiti vaan kovanyrkki.
Carter lähtee Seattleen selvittelemään veljensä salaperäistä kuolemaa. Oliko kyseessä rattijuopumus vai ihan vain murha. Suoraviivaisesta kostosta on kyse toisin sanoen. Carter seikkailee ympäri kaupunkeja tavaten muutamia tyyppejä: Mickey Rourken esittämän pornoäijän, Alan Cummingin esittämän nörtin, Cainen esittämän ravintolahemmon ja Johnny Strongin esittämän Eddien. Ja Rhona Mitra esittää peruukeista tykkäävää mysteeristä naista.
Carter solmii uudet suhteet veljensä vaimoon ja tyttäreen, Doreeniin. Koko elokuvan sydän on Jackin ja Doreenin suhde. Hetket jolloin he ovat yhdessä kuvassa ovat yleensä tosi tunteellisia ja hyvin näyteltyjä. Varsinkin hotellin kattokohtaus on todella hienosti tehty.
Kun leffassa tapahtuu jotain mullistavaa tai yritetään päästä Carterin sekavaan päähän, ohjaaja, Stephen Kay, on tunkenut kaikennäköistä söheröä ja kikkaa, joilla voidaan saada kuvaa hänen ajatuksistaan. Ja tämä toimii loistavasti.
Elokuva pyrkii tavallaan kuvaamaan kostonhimoisen henkilön muutosta ihmisenä löytämään anteeksiannon. Sylvester Stallone tekee uransa yhden parhaimmista roolisuorituksistaan ilmeettömänä kovanyrkkinä. Hänen roolissaan ei ole kovin montaa vaikeaa kohtaa, mutta vaikeita toki löytyy myös. Hänen kasvoiltaan voi havaita todellisen vihan. Varsinkin melko lopussa disko-luolassa kun Carter vetää aseen esiin. Musiikki sopii tilanteeseen erinomaisesti ja tuo loistavan tunnelman kohtaukseen. Sly tuo leffaan sellaista fiilistä, coolmaisuutta, joka sai minut ainakin koukkuun. Musiikki on toinen asia.
Loistava loistava leffa, joka ehdottomasti kannattaa katsoa! Carter: “Hello, Mr. Davis. My name is Jack Carter, and you don’t wanna know me.”
Nimimerkki: veppe
