Kaikille tutut tarinat Troijan puuhevosesta, Akilleen kantapäästä ja Troijan myytteihin perustuvasta sodasta saivat v.2004 visuaalisesti upean elokuvaversion. Näyttelijöihin ja lavasteisiin iskettiin heti kunnolla rahaa, jotta teoksesta saataisiin ikimuistettava mestariteos. Ei tämä kuitenkaan tavoitteessaan täysin onnistunut, vaikka leffana toki reilusti keskivertoa komeampi ja huippulaadukas.
Kreikan joukot ja Troija ovat pääsemässä kauan kaivattuun sopuun, kun Troijan prinssit Hector (Bana) ja Paris (Bloom) ovat rauhanomaisesti vierailemassa Kreikan kuninkaan Menelauksen (Gleeson) luona. Prinssi Paris kuitenkin rakastua retkahtaa Menelauksen tyrmäävän kauniiseen Helen-vaimoon (Kruger) ja saa suostuteltua tämän mukaansa Troijaan. Aamun koittaessa Menelaus huomaa vaimonsa lähteneen ja julistaa – sotaa ja valtaa rakastavan veljensä Agamemnonin (Cox) kanssa – sodan Troijalle. Elokuvan edetessä valkokankaalla hyppii myös voittamattomana pidetty soturitaistelija Akhilleus (Pitt).
Kuolemattomia rakkaustarinoita, suuria taistelijoita ja kahden suurvallan välien selvittelyn tiimellyksessä aika vierähtää leppoisasti, vaikka leffan pituus venyy aina kahteen ja puoleen tuntiin. Tarinahan on tempaistu suoraan Antiikin aikaisista opuksista ja toimii elokuvana oikein hyvin. Eikä Troijan katsominen mitään historian tuntemista todellakaan vaadi, vaan kaikkien nautittavaan Hollywood-muotoonhan tämä on väännetty. Eli lihasten pullistelulta, herkiltä rakkauskohtauksilta ja elämää suuremmilta kaksintaisteluilta ei voida välttyä. Draamaa siis löytyy aimo annos.
Lavasteet ovat upeaa katseltavaa, eikä meikäläisellä ainakaan ulkoasusta ole mitään valitettavaa. Näyttelijöiden kanssa on sitten vähän niin ja näin.. Brad Pitt voittamattoman sankarin roolissa vähän ihmetyttää. Enemmän äijämäinen näyttelijä tähän olisi sopinut paremmin. Eikä tuo nättipoika Orlando Bloomkaan ehkä ihan paras valinta tällaiseen leffaan ollut, mutta niin. Uskottavuus hieman omasta mielestäni kärsi, eihän jätkien näyttelytyössä mitään valitettavaa ole.
Neljä vuotta aiemmin ilmestynyt Gladiaattori pyyhkii Troijalla lattiaa jokaikisellä osa-alueella, joten sen kummemmin en näitä kahta samankaltaista teosta ala vertailemaan.
Jos haluaa katsoa laadukasta sankaruutta ylistävää amerikkalaistoimintadraamaa niin Troija on ehdottomasti valintasi. Sopii sekä mies että naiskatsojille oikein hyvin, joten 15+ väki vaan videovuokraamon kautta nauttimaan leffa-illasta Pittin ja popcornien kera.
