On hienoa nähdä, että vielä tänä päivänäkin tehdään elokuvia jotka perustuvat aidosti käsikirjoitukselle eivätkä pelkästään erikoistehosteille. Little Children on tästä loistava esimerkki. Elokuvan ohjauksesta ja osittain käsikirjoituksestakin vastaa näyttelijänä alkujaan kunnostautunut (mm. Eyes Wide Shut) Todd Field. Muutos kameran taakse on ollut vain hyvä asia, sillä hänen edellinen elokuvansa oli loistava draama Satimessa.
Little Children kertoo amerikkalaisesta perheidyllistä, keskiluokkaisten perheiden arjesta, jossa miehet ovat työmatkoilla ja vaimot kokoontuvat lastensa kanssa säännöllisesti puistoihin viettämään ”naisten iltaa”. Tarinan keskiössä on Sarah Pierce (Kate Winslet), jonka mies on myös töissä aamusta iltaan. Mutta se ei ole Sarahin ainoa huoli parisuhteessa. Kun hän löytää miehensä katselemassa nettipornoa, niin Sarah hakee lohtua ”Koulun Kingistä” Brad Adamsonista (Patrick Wilson). Brad on myös pintapuolin onnellisesti naimisissa Kathyn (Jennifer Connelly) kanssa. Ajan myötä Sarahin ja Bradin välille syntyy salasuhde. Pakkaa sekoittaa myös linnasta palannut ja sovintoa etsivä pedofiili Ronnie (Jackie Earle Haley).
Elokuvan käsikirjoitus, joka perustuu Tom Perrottan romaaniin, vaatii näyttelijöiden pitävän teosta kasassa ja onneksi he kaikki onnistuvat siinä. Erityismaininnan ansaitsee Jackie Earle Haley, joka tekee pysähdyttävän suorituksen Ronniena, ja tuo sellaisen emotionaalisen latauksen joka kohtaukseen missä esiintyy, että pakostakin liikuttuu. Vaikka Ronnie onkin syyllistynyt pahimmanlaatuiseen rikokseen, niin hän kuitenkin katuu ja haluaa muuttua, joka vaikuttaa siihen, että häneen on helppo samaistua. Suoritus olisi ollut Oscarin arvoinen, mutta jäi kuitenkin vain ehdokkuudeksi. Myös Kate Winslet, joka on elokuvasta toiseen yhtä vakuuttava, oli Oscar-ehdokkaana osastaan. Patrick Wilsonille tämä on hieno läpimurto, vaikka hänet on jo aikaisemmin nähty mm. hienossa psykologisessa independent-leffassa Hard Candy.
Toinen merkittävä asia elokuvassa on sen äärimmäisen rauhallinen kuvaus ja leikkaus. Antonio Calvache kuvaajana ja Leo Trombetta leikkaajana jättävät elokuvaan niin kauniin kädenjäljen, että harvoin amerikkalaisessa tuotannossa näkee.
Little Children on hidastempoinen, mikä ei todellakaan ole huono asia, sillä henkilöistä ja tarinasta on saatu sitä myötä syvällisempiä. Elokuva on myös keskimääräistä pidempi, mutta tarina on niin kiehtova, ettei yli kahden tunnin jälkeenkään toivoisi sen loppuvan. Jos haluat nähdä jotakin mikä poikkeaa Hollywoodin perusräiskeestä ja pidät laadukkaista elokuvista, niin Little Childreniä parempaa tuskin löytyy.
