Yhdeksäs portti pohjautuu Arturo Perez-Reverten (suosittelen hänen tuotantoaan) samannimiseen teokseen. Vaikka tarina on upea, täytyy sanoa, että onneksi tarinaa on ymmärretty reippaasti karsia elokuvaa varten. Jos leffa olisi tehty täydellisesti romaanin pohjalta, olisi se tukehtunut omaan massiivisuuteensa. Joten hyvä näin.
Dean Corso (Johnny Depp) on maineikas kirjaetsivä, joka saa toimeksiannon rikkaalta bibliofiili Boris Balkanilta (Frank Langella). Balkan tarvitsee Corsoa varmistamaan mystisen kirjansa aitous. Kirja, jonka Corso saa kanneltavakseen, on nimeltään Yhdeksäs portti, jolla legendan mukaan pitäisi onnistua itsensä saatanan esiin manaaminen. Pian kirjaetsivä huomaa, että joku muukin tahtoo kirjan itselleen. Alkaa Corson ja vainoavien aaveiden välinen kujanjuoksu. Kun Corson mukaan tuppaa vielä salaperäinen vihersilmäinen nainen (Emmanuelle Seigner) alkaa goottilaisen jännitystarinan ainekset olla kasassa.
Roman Polanskin ohjaama yhdeksäs portti on ihan tehokas trilleri. Elokuvamaisempaan muotoon muokattua tarinaa kuljetellaan pikkuhiljaa hienovaraisesti eteenpäin ja varsinaiset toimintakohtaukset jäävät erittäin vähiin. Elokuvan tunnelma on painostavan jännittynyt, ja se kiristyy mitä pitämmälle kirjan mysteerin selvittäminen etenee.
Ohjauksen lisäksi myös visuaalinen ilme on mahtavan synkkä. Hämärät ja omituiset paikat, joissa elokuvassa vieraillaan, nostaa jännitystä entisestään. Hillitty mutta silti ihokarvoja nostattava musiikki onnistuu leiviskässään loistavasti.
Elokuvan kompastuskiveksi muodostuu kuitenkin lähes onneton näyttelijäkatras. Erityisesti tärkeimpien naisosien näyttelijät epäonnistuvat. Lena Olin leski Liana Telferinä on erittäin vaisu, eikä yllä lähellekään sitä tasoa mitä rooli vaatii. Toinen pahis Frank Langella jää hänkin karmivuudessa kauas toivotusta tuloksesta. Kaikista huonoimman suorituksen kehiin heittää kuitenkin Polanskin vaimo Emmanuelle Seigner. Konemainen, ilmeetön, tympeä ja ammattitaidoton ovat sanoja, jotka tulevat mieleen Seignerin suorituksesta. Roman on kyllä tehnyt karmean virhearvioinnin, kun on päästänyt vaimonsa pilaamaan noinkin tarinan kannalta tärkeän roolin. Sivunäyttelijöistä parhaimman suorituksen tekee Jack Taylor säälittävänä Victor Fargasina.
Elokuvan kantava voima ja ehdottomasti suurin tunnelman luonnin edesauttaja on ehdottomasti Johnny Depp. Mies todistaa, että vaikka muut näyttelijät epäonnistuvat, pystyy hän yksin estämään elokuvan uppoamisen surkeuden suohon. Työteliäs rooli ei varmasti ollut Deppille helppo, mutta tulos on jälleen taattua Deppiä eli erittäin laadukasta. Deppille pitää antaa roolistansa **** -laakia. Sääli ettei kukaan muu yllä lähellekään Deppin suoritusta. Elokuva jää liikaa hänen harteilleen.
Yhdeksäs portti on ihan kelpo jännäripätkä. Tarina on hyvin tiivistunnelmainen ja jopa paikoin pelottava. Kovin nopeatempoinen se kuitenkaan ei ole, ja pituuttakin rainalle kertyy aikalailla. Tämän vuoksi se ei jaksa kaikkia kiinnostaa. Näyttelijäntyö tässä elokuvassa on kuitenkin melko huonoa. Ainoastaan Depp hoitaa hommansa kiitettävästi. Jos aihe kiinnostaa ja hidastempoisuus ei haittaa, koukuttaa elokuvan mystinen tunnelma varmasti.
nimimerkki: John Christopher Depp II
