Leffa kertoo toimittajaryhmästä (MacDowell, Hurt, Pastorelli), jotka lähtevät tekemään juttua oikeasta maanpäällisestä enkelistä nimeltä Michael (Travolta). Enkelimiehen tavat vaan eivät mene oikein siihen muottiin, miksikä tämä ryhmä on enkelit vuosien varrella kuvitellut. Tämä äijä kun polttaa tupakkaa, juo viinaa ja lykkää sokeria aamumurojensa päälle muutaman suuren lusikallisen verran. Kaiken lisäksi hän haluaa viedä toimittajat tien päälle katsomaan USA:n nähtävyyksiä mm. maailman suurinta lankakerää, maailman suurinta teflonpannua jne. Samalla tämä toimittajakolmikko pääsee ajattelemaan omaa elämäänsä vähän laajemmin enkelikarpaasin iskiessä elämän faktoja.
Mikaelin ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottaja Nora Ephron on erikoistunut tekemään kaikenlaista hömppää Hollywood-rintamalla. Naisen käsialaa on muun muassa kulttimaineen omaava Kun Harry tapasi Sallyn sekä Tom Hanks-Meg Ryan-kaksikon kanssa valmistetut Uneton Seattlessa ja Sinulle on postia. Mikael ei juuri naisen filmografiassa tee poikkeusta. Travolta on leffan nimiukko, Hurt ja MacDowell rainan aikana rakastuva pari ja Pastorelli ja Hoskins toimivat sivupeesaajina.
John Travolta, yksi meikäläisen suosikkinäyttelijöistä ja pääsyy leffan katsomiseen, on elokuvassa hyvässä vedossa. Vaikkakaan ohjaaja Ephron ei purista hänestä aivan kaikkea irti. Travolta on parhaimmillaan esittäessään itsekeskeistä nilkkiä ja Michael-hahmossa on tätä ainesta, mutta hommaa ei viedä mielestäni oikein loppuun asti, kun tilaa halutaan väkisin antaa MacDowell-Hurt-kaksikolle. Travoltan töksäyttämiä Dogma-tyylisiä totuuksia taivaan ja maan väliltä olisi ollut mukava kuunnella enemmän. Perinteitä kunnioittaen John piipahtaa leffan aikana parkettilattialla.
Jos hömppäkomedia kolahtaa, niin Mikael saattaa kolahtaa myös, vaikka ei genrensä kärkeä missään nimessä edustakaan. Tuskallisen pitkä viimeinen vartti saa miettimään elokuvan arvosanaa kahdesti, mutta kolme viidestä on lopullinen tuomio.
nimimerkki: JohnRambo
