Peter Kosminsky on varsin ihmeellinen tapaus ohjaajana. Tämä elokuva osoittaa, että kaverissa on huikeasti potentiaalia, mutta silti äijä vaan tahkoo jotain B-luokan TV-tuotantoja. Kiva kuitenkin että edes tämän leffan teki ja sai heti loistavan näyttelijäjoukon mukaan. Varsinkin naisroolit ovat jäätävän hyvin castattu.
Valkoista oleanteria katsoessa aika kuluu kuin siivillä. Se on kompleksinen nuoren tytön kasvukertomus, joka tuo jossain määrin mieleen elokuvan Thirteen.
Elokuvan päähenkilö Astrid (Lohman) joutuu pahaan kierteeseen, kun hänen äitinsä joutuu vankilaan poikaystävänsä murhasta. Astrid on tullut äitiinsä, eikä todellakaan ole mikään pieni hyvin kasvatettu tyttö. Kasvattikodit vaihtuvat tiuhaan tahtiin, kun hän monista eri syistä joutuu toistuvasti konflikteihin kasvattiperheidensä kanssa. Sijaisäiteinä nähdään mm. räväkkä Robin Wright Penn ja ylisuloinen ja huolehtiva Renée Zellweger. Tämän elokuvan miehet ovat pääasiassa statisteja, joita potkitaan munille.
Michelle Pfeiffer on jälleen kerran loistokkaampi kuin koskaan. Hämmästyttävää, että tämän ja Scarfacen välillä on 20-vuotta ajanhiekkaa. Michellen esittämä Astridin äiti istuu lähes koko elokuvan ajan vankilassa, mutta sieltäkin käsin hän näyttää vaikuttavan murskaavalla otteella tyttärensä elämään. Elokuvan nimen mukaisesti hän on ulkoiselta olemukseltaan kaunis ja viileän suloinen kuin oleanteri, mutta sisältä hän myrkyttää kaikki ihmiset, jotka ovat hänen kanssaan tekemisissä.
Jos hyvin kirjoitettu ja näytelty ihmissuhdedraama kiinnostaa, niin tämä on aika varma valinta. Äiti vs. tytär elokuvien tuleva klassikko.
nimimerkki: mauge
