Jokainen lapsi on pohjimmiltaan hyvä, vaikka hän tekisikin välillä pahojansa. Kauhukakara on kertomus lapsesta, josta ei paljon hyvää löydy. Ben (Ritter) ja Flo (Yasbeck) tulevat huijatuiksi adoptoidessaan Juniorin (Oliver). Sitten pariskunnan elämä muuttuukin yhdeksi suureksi painajaiseksi. Peliin sotketaan vielä Benin ahne isä Big Ben (Warden) ja pelätty murhaaja (Richards).
Kansi on suoraan kopioitu elokuvasta Perhe on paras ja Kauhukakara onkin täyttä parodiaa siitä sekä sen sanomasta. Elokuva piikittelee myös osuvasti erilaisille ihmistyypeille. Osansa saavat mm. rahanahneet bisnesmiehet, äidit, isät ja nunnat. Välillä meno on hurjan ilkeää, mutta välillä se laskeutuu amerikkalaisen perhemössön tasolle. Pläjäys pitää koko ajan vauhtia yllä samalla kylväen muutamat hyvät vitsit matkan varrelle. Vasta viimeisten kymmenen minuutin aikana meno alkaa vähän väsähtämään.
Kyseessä on tavallaan perheleffa, mutta hieman ilkeämpi sellainen. Lapsiin puree varmasti Juniorin temmellykset ja vähän vanhempiin sen parodia (pitää nähdä Perhe on paras ensin, niin elokuvasta irtoaa paljon enemmän). Mitään sen syvempää Kauhukakara ei jaksa tarjota, mutta pääasia on että katsoja viihtyy.
Muuten filmi ei olekaan mitenkään erikoinen. Näyttelijät eivät pääse mitenkään säväyttämään ja ovatkin pääasiassa aika huonoja. Varsinkin pääosan vetävä Michael Oliver on pahuksen ärsyttävä penska. Kuitenkin iloisina poikkeuksina ovat legendaarinen Jack Warden sekä John Ritter. Pieniin kliseisiin sorrutaan ja muutamia siirappisia kohtauksia on mukana isän ja pojan välillä, mutta sehän on tarkoituskin, kun puhutaan parodiasta. Muutama vitsi on todella typerä, mutta onneksi niitä vitsejä on ripoteltu matkan varrelle huima määrä, niin katsojaa ei ala kyllästyttämään. 77 minuuttia kuullostaa ehkä lyhyeltä kestolta, mutta se onkin juuri sopiva. Sen enempää tätä ei olisikaan jaksanut katsella.
Jos ihan totta puhutaan, niin Kauhukakara on todellista roskaa, mutta erittäin viihdyttävää sellaista. Debyyttiohjauksen tekevä Dennis Dugan onnistuu tekemän roskaelokuvista viihdettä. Niinhän hän on tehnyt myöhemminkin tehdessään esim. elokuvat Beverly Hills Ninja ja Happy Gilmore. Kauhukakara ei siis ole mitään kummoista elokuvataidetta, mutta ihan hauska tämä silti on sekä viihdyttävä (oli pakko mainita vielä kerran). Omistan ehkä huonon huumorintajun, mutta minusta oli varsin hauskaa katsella pienen pojan kiusatessa nunnia.
Ps. Ainakin tuottoisa tämä varmaankin oli, kun pari jatko-osaakin tälle jaksettin väsätä (niihin ei kannata missään nimessä koskea) ja jopa piirrossarjakin.
