Huom! Sanon jo nyt että jos et ole katsonut alkuperäistä Digimon-sarjaa uskon vahvasti että kannattaa katsoa ensin ainakin osa sarjasta jotta tätä elokuvaa ymmärtäisit. Elokuva on mielestäni tehty selvästi sarjan katsojille eikä toimi esittelynä Digimon-maailmalle.
Kukapa 90-luvun lapsi ei olisi innokkaana seurannut Pokemonia ja Digimonia? Itse pidin erityisesti Digimon-sarjasta ja kun näin pienenä videovuokraamossa Digimon-elokuvan, olin luonnollisesti hyvin innoissani ja vanhempani vuokrasivat elokuvan. Kuitenkin kun elokuvan katsoin, siinä oli asioita mitkä minua vaivasivat: olematon juoni, iso osa Digimon-sarjan päähenkilöistä ei tee lähes mitään ja ajoittain animaatio oli tosi köykäistä. Katsoin elokuvan monta kertaa uudelleen mutta valitettavasti mielipiteeni ei muuttunut. No, mites nyt aikuisena?
Vaikka edelleen kovasti pidän alkuperäisestä Digimon-sarjasta ja olen sen aikuisena pari kertaa katsonut jopa uudelleen, arvostukseni Digimon-elokuvaa kohtaan on vain heikentynyt. Aikuisena olen myös selvittänyt isoimman syyn sille, miksi Digimon-elokuva on niin heikko. Digimonhan on japanilainen anime-sarja jonka rinnalle tehtiin kolme lyhyttä Digimon-elokuvaa (mitkä muuten ovat oikein hyviä, varsinkin Our War Game-niminen!), joista yksikään ei kuitenkaan ollut niin pitkä että siitä saisi yli tunnin pituisen kokonaiselokuvan. Koska Pokemonista pumpattiin vuosittain elokuvia, jenkkimarkkinat päättivät vastata Pokemonien elokuviin tekemällä väkisin Digimon-elokuvan yhdistämällä siihen kolme japanilaista lyhyt-elokuvaa Digimoneista. Japanilaiset versiot eivät mitenkään liity toisiinsa mutta sen sijaan englanninkielisessä versiossa niiden välille ollaan yritetty saada punaiseksi langaksi Willie-niminen poika jonka Digimon-kumppani saa pahan viruksen. Valitettavasti tämä yritys yhdistää lyhytelokuvat epäonnistuu mielestäni selvästi, eikä asiaa luonnollisesti auta sekään että japanilaisista lyhytelokuvista on poistettu useita tärkeitä kohtauksia.
Elokuvan ääninäyttelijät eivät myöskään valitettavasti minua vakuuta. Suomiversiossa Antti Pääkkösen ääninäyttelemää Taichi-hahmoa lukuunottamatta kaikille sarjasta tutuille hahmoille on annettu uudet ääninäyttelijät, ja heidän työnsä tuntuu varsin teennäiseltä ja puiselta. Samoin englanninkielisessä versiossa ääninäyttelijöiden työ tuntuu kovin puiselta ja tönköltä, mikä ei toki ole missään nimessä vain ääninäyttelijöiden vika. Isoin syyllinen lienee kömpelö dialogi missä vitsejä on tungettu väkisin kohtiin mihin ne eivät sovi ja vakaviinkin kohtauksiin on pitänyt tunkea väkisin kiusallista huumoria.
Digimonit itsessään ovat toki aina hienoja ja pidettäviä, mutta valitettavasti tässä elokuvassa moni sarjasta tuttu Digimon vain vilahtaa nopeasti eikä sitten muuta tee. Onneksi muutama sentään onkin isommassa roolissa, kuten sarjasta tuttu Dinosaurus-Digimon Agumon. Elokuvan parhaassa kohtauksessa tekee myös ensiesiintymisensä legendaarinen Omnimon (japaniversiossa tämän nimi on Omegamon), minkä esiintyminen tarttuvan Let’s Kick it up-laulun avulla antaakin tälle leffalle puolikkaan tähden lisää. Muuten olisin luultavasti antanut elokuvalle vain puolikkaan tähden.
Yhteenvetona siis todettakoon vielä kerran että en pidä tästä elokuvasta enkä suosittele sitä edes Digimon-faneille. Sen sijaan suosittelen lämpimästi katsomaan alkuperäiset lyhytelokuvat (joiden nimet ovat Digimon Adventure, Our War Game! ja Golden Digimentals). Ne ovat huomattavasti parempia toimivan juonen, hyvän ääninäyttelyn ja eeppisten musiikkien kera.
