Ihan vaan Van Dammen nimen takia katsoin elokuvan No Retreat, No Surrender. Katselukokemuksen jälkeiset tunnelmat voisin tiivistää seuraavaan ilmaisuun: “Ei hemmetti!”
Jason (Kurt McKinney) on kova karaten harrastaja, hän palvoo Bruce Leetä ja toivoo joskus olevansa yhtä hyvä itsepuolustuslajien taitaja. Jason muuttaa uuteen paikkaan ja siellä hänellä on oikeastaan vain yksi kaveri, RJ (J.W. Fails). Muiden ympärillään olevien ihmisten kanssa Jason joutuu monenlaisiin konflikteihin, öykkäreitä tuntuu olevan joka puolella. Sitten hänen opettajakseen astuu Bruce Leen haamu. Aivan oikein, Bruce Leen haamu. Hänen kanssaan Jason hioo taistelutaitonsa aivan uuteen muottiin. Olisiko myös mahdollista, että elokuvan lopussa Jason tulee kohtaamaan venäläisen rikollisliigan kovimman jätkän, Ivanin (Jean-Claude Van Damme), joka pieksi Jasonin isän elokuvan alussa? Ja jos näin kävisi, niin kumpi heistä mahtaisikaan voittaa? Siinäpä pari erittäin kovaa pähkinää purtavaksi.
Kuvitelkaapa mahdollisimman kliseinen ja typerä 80-luvun elokuva. Jotta tuo mielikuvanne vastaisi No Retreat, No Surrender -elokuvaa, teidän tulisi korottaa ajatuksenne toiseen potenssiin. Kyseinen elokuva nimittäin todellakin pistää miettimään, että kuka tällaista tekee ja miksi? Ja kuinka niin huonoa jälkeä voi aikaan saada? Musiikki, juoni, näyttelijät ja ohjaus ovat kaikki niin surkeaa sörsseliä, että kovimmatkin nostalgiadiggarit luopuvat toiveistaan jo elokuvan alkuminuuttien aikana. Elokuva voi kyllä tarjota valtavan koomisen elämyksen niille, jotka antavat typeryyksien huvittaa ärsyttämisen sijasta. Nauroinpa itsekin välillä oikein kunnolla.
Elokuvan julisteissa ja kansikuvissa seisoo istuvan kissan kokoisilla kirjaimilla Jean-Claude Van Dammen nimi. Kuitenkaan tämä nykyinen toimintatähti ei elokuvassa viittätoista minuuttia enempää esiinny. Bruce Leen haamun tuominen elokuvaan ärsytti minua suuresti. Oikeastaan elokuva pilkkaa tätä taistelulajien mestaria melkoisella tavalla. Leetä esittää Tai Chung Kim, joka on ollut samoissa puuhissa myös Game Of Death -pätkän parissa.
Kaiken lisäksi elokuva jäljittelee häikäilemättömästi Karate Kidiä. Ydinjuoni ja muutamat tärkeät etapit ovat aivan suoraan kopioitu Karate Kidistä. Jos jotain positiivista pitää mainita, niin se on välillä ruudulla näkyvät mättökohtaukset. Nekään eivät ole mitään mestarityötä, mutta menettelevät kuitenkin. Muuten elokuva on ihan täyttä roskaa, hyvien elokuvien tavoittelijoita minä kehotan välttämään tätä kuin ruttoa. Suositella voisin niille, jotka nauttivat maksimaalisesta typeryydestä, huvikkeena tietenkin.
nimimerkki: Steambull
