Voin sanoa, että kun kuulin tämän elokuvan olevan Blumhousen tuotoksia, aloin kieltämättä pelätä pahinta. Nykyajan halpiskauhuja tehtaileva firma ei kuulosta kovin kutsuvalta, ei edes silloin kun Stephen Kingin nimi otetaan esille elokuvan lähdemateriaalin suhteen. Vaikka Stephen Kingiä rakastankin ja luen aina uusimmat tuotokset (ja miksei vanhempiakin) niin nykyään kaikkiin kirjailijan tekstiin pohjautuviin, tuleviin kauhuelokuviin tulee suhtauduttua epäluuloisesti. Ja jos tämän suhteen odotat jotain, voit ehkä vähän pettyä, mutta onneksi vain VÄHÄN.
Stephen Kingin kirjoittamaan novelliin Isoäiti (Gramma) perustuva elokuva Mercy kertoo nuoresta George-pojasta (Chandler Riggs), joka tuli paljon juttuun leffan nimikkohenkilön, Mercy-mummin (Shirley Knight) kanssa, kunnes tämä sairastuu mystisesti. Vuoden päästä Georgen on mentävä äitinsä ja veljensä Buddyn (Joel Courtney) kanssa Mercyn kotiin hoitamaan täysin seniiliä ja hiljattain kuolemaa tekevää isoäitiä. Ja vaikka Georgella on yhäkin tunteita Mercyä kohtaan, alkaa isoäidin kautta nostaa rumaa päätään synkkä perhesalaisuus mustine magioineen ja samalla George huomaa pian olevan sen kaiken keskellä.
Ensiksikin on sanottava näin etukäteen (varmaan moni jo arvasikin) että elokuva ei kauhuna ole järin pelottava tai hirveän mielenkiintoinenkaan eikä Peter Cornwell ole kummoinen ohjaajan pestissään. Myöskään Matt Greenbergin käsikirjoitus ei aina ole myöten, mutta ei ole onneksi pelkkien risujen arvoinen. Käsikirjoitukseen on uskallettu tuoda edes jotain omaa ilman että se joko vihastuttaisi tai nolottaisi tai yrittäisi liikaa olla alkuperäistarinan mukainen. Nyt tässä tulee sentään ajatus, ettei Kingin nimeä yritetä turhaan mainostaa vuoren korkuisin kirjaimin. Toinen positiivinen seikka koko kokonaisuuden kannalta on leffan pituus, sillä jos tähän oltaisiin lähdetty päälle liimaamaan turhaa sisältöä lisäpituuden takaamiseksi, tämän katsominen voisi olla melkein kärsimystä. Nyt leffan yllättävä lyhyys luo jotain balanssia kokonaisuuteen.
Näyttelijöistä en saa mieleeni yhtään muuta mielenkiintoisesti mieleen jäänyttä suoritusta paitsi Shirley Knightin kohdalla, joten ei siitä enempää. Tai no leffan huonoin näyttelijä on kaiketi jonkinlaisen maininnan arvoinen eli Mark Duplass Lan-setänä, joka vetää roolia ehkä turhankin ylinäytellen.
Yhteenvetona on pakko todeta vähän tylsästi: ei mitään uutta maan ja taivaan välillä – tai helvetin. Ei mikään erityisen mieleenpainuva teos, mutta ei välttämättä ihan susikaan tekeleeksi, yhtenä kiitoksena elokuvan tiiviys. Lisäksi jos King on lähellä sydäntä, niin kai tästä VÄHÄN nauttii.
