Ruotsin Taalainmaalle kesään -64 sijoittuva tarina. Raggarit ja raggarinalut parveilevat pienen kyläpahasen keskustassa nuoleskellen ällönmakuista X-15 mehuujäätä. Nuoremmilla n. 14-15-vuotiailla hepuilla tuntuu olevan elämän ainut missio nähdä nainen alasti. Nämä käyttävät runsaasti aikaa miestenlehtien selailuun ja onanointiin.
Kylään saapuu Sofie-niminen kasvatuskoteja kiertänyt filmitähden näköinen naisenalku. Nuorempaan jengiin kuuluva Anders kumppaneineen saa päähänsä tehdä leffan, johon aikovat kiinnittää Sofien. Taka-ajatuksena on saada Sofie riisuutumaan ja nauhoja on tarkoitus käyttää onanointiharrastuksiin. Anderssilla alkaa pikkuhiljaa omatunto kolkuttaa leffanteon lomassa. Aletaankin tekemään “oikeaa” leffaa. Sofie lupaa kuitenkin omatoimisesti raottaa Anderssille riemurasiansa jos kaikki menee hyvin ja Sofiesta tulisi “filmitähti”. Ohjaaja päättää pistääkin näin ollen kaiken peliin puhtaalla omalla tunnolla.
Anders saa lopulta ja kylä saa oman Ed Woodin sekä leffan ensi-illan. Valmistunut pläjäys muistuttaa legendaarista “Plan 9 from Outerspacea” huonoudellaan. Andersin leffa on niin huono, että se on jopa hyvä.
Tässä varsinaisessa kehysleffassa on kiva 60-luvun tunnelma, mutta tarina on muuten aika ontto. Näyttelijät hoitavat tonttinsa ja valittaa ei tarvi, mutta keskinkertaista kamaahan tämä on. Jos kysymyksessä olisi suomalainen tapaus niin leffa olisi parhaimmasta päästä viime aikoina tehtyä tuotantoa.
