Jokin aika sitten astuin ulos kaapista ja kerroin avoimesti pitäväni B-luokan hirviöleffoista. Tieto tuli järkytyksenä perheelleni ja ystävilleni, mutta sittemmin he ovat oppineet hyväksymään asian ja itsekin pystyn nykyään elämään tämän synkän salaisuuteni kanssa. Silloin tällöin kohtaan edelleen ennakkoluuloja, mutta yleisesti ottaen ihmiset kuitenkin ymmärtävät, että poikkeavuudestani huolimatta olen ihan tavallinen kaveri siinä missä kuka tahansa muukin.
Man-Thing alkaa juuri niin kuin jokaisen itseään kunnioittavan halpispelottelupätkän kuuluukin alkaa. Kiimaiset teinit kähmivät toisiaan leirinuotion äärellä ja erkanevat sitten porukasta. Poika jahtaa isotissistä tyttöä yhä syvemmälle rämeikköön ja lopulta sopiva kutupaikka löytyykin. Vaatteet vähenevät ja tunnelma on tiivis, mutta kesken session pusikosta rynnistää mieletön monsteri, joka keskeyttää lemmenleikit varsin verisellä tavalla. Kyseessä on tietenkin valtavaa kompostikasaa muistuttava suohirviö Man-Thing! Eli vapaasti suomennettuna Mies-Olento! Hyvät hyssykät!
Muistatko ne nopeaan tahtiin kääntyilevät sarjakuvasivut, jotka nähdään nykyään ennen jokaisen Marvelin megamenestyselokuvan alkutekstejä? No ne samat sivut kääntyilevät myös ennen Mies-Olennon alkukrediittejä. Jos luulit Punisherin tai vaikkapa Ghost Riderin edustavan sarjakuvajätti Marvelin vähemmän tunnettuja luomuksia, niin tässäpä on teikäläiselle sitten oikein todellinen marginaalihahmo. Kukaan selväjärkinen ei ole ikinä kuullutkaan moisesta mörököllistä. Itse olen kyllä kuullut, mutta mitä se sitten kertookaan meikäläisestä?
Vuonna 2005 valmistunut Man-Thing ei varmasti koskaan edes haaveillutkaan pääsevänsä teatterilevitykseen. Elokuvaan ei ole vahingossakaan eksynyt ainuttakaan tunnettua näyttelijää ja hirviöefektit ovat hykerryttävän halpoja. Mutta kengännauhabudjetista huolimatta tai juuri siitä johtuen Mies-Olento toimii lähes moitteettomasti! Pikkukaupunkiin saapuva rookie-seriffi, paikallisen öljy-yhtiön kapitalistinen punaniskaomistaja, hekumallinen ala-asteen opettajatar ja mystisiä mietteitä mutiseva intiaanivanhus muodostavat viihdyttävän ja ah niin kliseisen henkilögallerian. Tähän kun vielä lisätään muutama hauska vitsi ja pari jänskää toimintakohtausta, niin voitanee todeta, että eipä tällaiselta pläjäykseltä olisi voinut enempää vaatia.
Man-Thing ei ole mikään elokuvahistorian merkkipaalu. Sen draaman kaari ei ole kummoinen eikä se sisällä syväluotaavia sosiaalipoliittisia metaforia. Ja hyvä niin! Eikä sinulla kuitenkaan ole sunnuntai-iltana parempaakaan tekemistä joten mars vuokraamoon siitä!
nimimerkki: esimies
