Japanin oman kultapojan Takeshi Miiken DOA-trilogia on enemmän tai vähemmän tunnettu. Ensimmäinen osa oli uraa uurtava tekele, joka nosti Miiken suurien joukkoon. Nyt jatko-osa kompastelee jonkin verran, vaikka kyseessä onkin ihan kelpo raina.
Mizuki on palkkatappaja, joka epäonnistuu keikalla. Kohteen listii kilpaileva tappaja Shuichi. Alun jälkeen juonta kuljetetaan eteenpäin varsin kummallisesti, eikä älykkyysosamääräni ensimmäisellä katselukerralla pysty tajuamaan kaikkia juonenkoukeroita.
Hyvänä bonuksena Miike on ainakin osannut laittaa hienon titlen leffan alkuun, jonka yhteydessä kuullaan kummastuttava nauru. Tähän jäivätkin sitten erikoisuudet. DOA 2 kompastuu pahimmin siinä, ettei siinä oikein ole mitään kummallista, jota Miiken leffoissa yleensä nähdään. Koko homma vaikuttaa liian tavalliselta leffalta, jotta se voisi olla Takeshi Miiken ohjaama raina. Musat jäävät pahasti taka-alalle, vasta lopputeksteissä tulee erinomasia soundeja.
Leffa kuitenkin muokkaa katsojaa, ja tämän käsityksiä elokuvista. Varsinkin, jos Miiken tuotanto ei ole ennestään tuttua, voi DOA 2 olla jopa tarpeeksi kummallinen tekele.
nimimerkki: Tumppimies
