Danny Kaye on joskus ollut ihmisille samanlainen hupiheppu kuin Jim Carrey on nyt. Ei siis suurikaan ihme, että Carrey on lähtenyt messiin Spielbergin uusintaversioon Kayen Hurjimuksesta. Eipä remakea kyllä tarvitsisi, alkuperäinenkin versio irrottaa vielä hyvät naurut.
Kaye on Walter Mitty – melko tylsää elämää elelevä heebo, jolla on ylisuojeleva äiti. Kyllähän Mitty haluaisi, kuten kaikki, olla vauhdikas sankari. Ja unelmissaan hän onkin. Mutta miten käykään tositilanteessa, kun Walter joutuu yllättäen keskelle kylmäveristä murhamysteeriä?
Pläjäyksen starttaamisessa kestää jonkun aikaa, mutta vauhtiin päästyään Hurjimus tarjoaa hyvää komediaa. Kaye on itse loistava vaihdellen unihahmoaan tiuhaan tahtiin, ja lopuksi sählätessään tosielämässä. Sivupeesaajana bongattava Boris Karloff tekee myös hillittömän roolisuorituksen. Juonenkäänteitä on riittävästi, ja loppua kohden meno vaan tiivistyy.
Danny Kayeta on kyllä leppoisa seurata. Äijähän on loppujen lopuksi tämänkin leffan kantava voima, jonka moottoria ei käyntiin lähdettyä pysäytä mikään. Jos Mittyn unelmointikohtaukset eivät yhtään reväytä nauruhermoja, kannattaa tarkistaa pulssi.
