Juoni lyhyesti: Draculan (Gary Oldman) rakastettu (Winona Ryder) tekee itsarin, koska kuulee että Dracula olisi kuollut. Niinpä miehen palattua sotareissulta hänen kuultuaan uutiset Dracula kiroaa Jumalan ja hänestä tulee vampyyri. 400 vuoden jälkeen Dracula löytää sattumalta rakastettunsa näköisen akan ja siitäkös sotku syntyy.
Tämän leffan oli jo pitemmän aikaa halunnut nähdä joten olin haltioissani kun se tuli telkkarista. Mutta filmi olikin täysi kaaos! Se oli toteutettu teatterimaisesti, jonka johdosta vuorosanat olivat toinen toistaan typerämpiä lärpätyksiä ja minimonologeja. Teatterimaisuuden takia näyttelijät elehtivät täydellisen epärealistisesti eivätkä edes Gary Oldman ja Anthony Hopkins “näytelleet” kuin joten kuten.
Lavastukset ja pienoismallit olivat näköjään tehty tahallaan huonosti, mikä toi lisää ärsytystekijöitä tähän filmiin. Ohjauksesta ei oikein voi sanoa mitään paitsi, että se sisälsi pari kivaa kikkaa, mutta siinäpä se. Jos nyt ruvetaan etsimään elokuvan valopuolia niin ne kallistuvat verenroiskeeseen. Ei tämä mikään splatteri tietenkään ole, mutta yllätävän verinen silti. Roiskekohtausten takia perseen puutuminen hellitti edes hiukan silloin tällöin.
Yhteenvetona totean, että tämä elokuva oli todella huono ja täysin turha tekele.
nimimerkki: mr. Ale
