Jim Carrey ei ole pitänyt kiirettä elokuvarintamalla viime aikoina. Kymmenen vuoden takaisesta naamanvääntelymaineestaan eroon pyrkivä näyttelijä on näytellyt kuluvalla vuosikymmenellä vain kuudessa leffassa, ja hauskasti nimetty Lemony Snicketin surkeiden sattumuksien sarja on se numero kuutonen. Myös laatumittarilla se on numero kuusi – joten kovin paljoa ei ole luvassa.
On käsittämätöntä, että Surkeiden sattumusten sarja kaatuu juuri Carreyhin. Carrey ei innostu naamanvääntelystä enää menneiden vuosien malliin, eikä myöskään tohdi hauskuuttaa katsojakuntaansa. Syynä lienevät juuri asiallisemmin vedetyt draamaroolit vuosituhannen taitteen Truman Showssa tai loistokkaassa Tahrattomassa mielessä. Syihin sen enemmän paneutumatta Jimillä on nyt jokin pielessä.
Jos on Jim kohmeessa, niin samaa voi sanoa käsikirjoituksesta. Tuskinpa pohjakirjallisuutta väsännyttä Daniel Handleria naurattaa, kun hän katsoo tylsiä sketsiviritelmiä ja ruudulla vallitsevaa apatiaa. Tarinan lapsitriokin tuijottaa lasittunein silmin ohi viuhuvia näppäriä tehosteita. Sieltä joukosta on kurja etsiä vanhempansa menettäneiden lapsipolojen surua.
Tim Burtonin nimi on vilahdellut useaan otteeseen Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarjaa koskevissa kahvipöytäkeskusteluissa. Visuaalinen ilme tuo ehkä hetkittäin samaa synkkyyden ja kirkkauden yhteispeliä, mutta kun käsikirjoitus jakautuu kolmeen räikeästi poikkeavaan osioon (synkkä intro/tylsä, asiansa hukkaava keskiosa/loppusiirapit), ei Burtonin nimeä kannata turhaan tahrata. Olkoon Casperinkin ohjannut Brad Silberling pelkkä wannabe-Burton!
Positiivisia puolia etsittäessä täytyy mainita Billy Connollyn reipas suoritus tarinan käärmemiehenä, sekä Meryl Streepin traumoja henkivä Aunt Josephine –tulkinta. Parit hihitykset taattiin tämän kaksikon toimesta. Uncredittinä mukana piipahtava Dustin Hoffman olisi hänkin saanut suuhunsa vitsejä, mutta jostakin syystä hauska vuoropuhelu Cedric the Entertainerin kanssa on jäänyt DVD:n poistettuihin kohtauksiin. Pahus!
DVD-ekstroihin päästyä täytyy hakea Surkeiden sattumusten sarjaa kuvaava tapahtuma pilalle menneistä kohtauksista. Eli kun yleensä komediaryhmällä on rattoisaa kuvauksissa, niin tällä kertaa Shelby Hoffman –niminen näyttelijä nukahtaa kesken kohtauksen! Shelby on tosin vasta 2-vuotias vaaveli, mutta silti Jude Lawin äänellä tarinoivan Lemony Snicketin tarinoiden tylsyyttä lapsosen uinahdus kuvaa oivasti: joku muukin taisi nukkua tuotannon aikana?
L. Snicketin Surkeiden kohtausten sarjaa suositellaan ainoastaan yliväsyneille, lapsenmielisille ja tyhjänä vellovan tehostemeren loistetta kaipaaville. Kärsimys viimeistellään Pasta puttanescalla.
