Varsin perinteisin keinoin rakennettu trilleri, joka kehittyy todella loivaan ylämäkeen kohti loppuratkaisua. Leffassa ei nähdä todellakaan mitään räväkkää muutosta mihinkään suuntaan. Juonta kehitellään rauhassa ja hommaan odottaa väliin suurempiakin käännekohtia. Hyvä näin, kyllähän kokonaisuus on ihan ehjä, mutta pläjäyksessä sorrutaan peruskliseisiin, jotka tottakai huvittavat.
Rubyn ja Rhettin elämä mutkistuu kun vanhemmat ajavat kurvista ulos ja menehtyvät auto-onnettomuudessa. Sisarukset päätyvät “perhetuttujen” Glassin pariskunnan huollettavaksi. Pariskunta ei olekaan ihan se mukava parivaljakko kuten on luultu. Leffassa saadaan seurata peliä, juonittelua, murhia.
Rubysta näyttelevästä Leelee Sobieskista tulee väkisinkin mieleen että tämä voisi olla aivan hyvin Jodie Fosterin pikkusisko. Näinhän ei asia tietenkään ole. Jos pidät ameriikan perustrillereistä, “Käsi joka kehtoa keunuttaa”, jne. Tässä sinulle leffa. Arskaan tämä ei nyt kolahtanut kovin.
