Elokuvaa ei suositella herkkänahkaisille, näin DVD:n kansi julistaa. Eikä turhaan, Caligula esittelee ihmismielen perverssiot, jotka ovat jotenkin liitettävissä väkivaltaan tai pornoon. DVD-versioon on vielä leffakamaan verrattuna lisätty otoksia, jotka menneiden vuosien sensuuri blokkasi pois. Caligulan katsominen vaatii asennetta, jossa on parasta unohtaa yksityiskohdat ja keskittyä kokonaisuuteen.
Caligula oli ajanlaskumme alun Rooman keisari ja madman. Orgiat ja äkkinäiset päähänpistot leimasivat eloa. Ukko nimitti itsensä jumalaksi ja hevosensa senaattoriksi. Jos jonkun naama ei miellyttänyt tai jonkun vaimo päinvastoin miellytti, saattoi ukkeli kädenojennuksella pistää asiat omasta mielestä järjestykseen. Homoilu, insesti, sukurutsa, orgiat, sadistiset kidutukset, raa’at murhat… konstit olivat monet. Ja kun asiat esitellään elokuvassa kursailematta lähikuvina, katsoja ei todellakaan pääse helpolla.
Elokuvan takana on osaltaan tuottajan ominaisuudessa Penthouse-toimittaja Bob Guccione, joka liitti vastoin ohjaajan ja näyttelijöiden tahtoa Penthouse-mallien HC-pätkiä kokonaisuuteen. Suurin osa näistä pätkistä leikattiin aikoinaan pois, mutta nyt ne ovat mukana DVD-tykityksessä. Tuskin nykypäivänä vastaava tuottajan diktaattoriotteet ovat mahdollisia, jos mukana on yhtään aikansa superstaraa ohjaaja-, käsikirjoittaja- tai näyttelijäportaassa.
Back to konaisuuteen. McDowell vetelee loogisen jatkon Kellopeliappelsiinille. Jos Malcolm on “selväjärkinen”, niin hänelle täydet pointsit osasta Caligulana. Sama pätee Peter O’Tooleen ja naispääosien esittäjiin. Mielummin kuin elokuvasta, puhuisin Caligulan tapauksessa ihmiskäyttäytymisen ja äärirajojen hakemisen tutkielmasta valkokankaalla. Vastaavia nykytuotoksia on tullut mm. Tanskanmaalta Lars von Triereltä.
Kenellekö Caligula?
Oikeille leffaihmisille. Jos verrataan urheiluun, niin oikeaa extremeä ei ole, jos kerran hyppää tandemhypyn laskuvarjolla tai laskeutuu firman elämysmatkalla viisi metriä kalliota alas. Oikealle extreme-ukolla seikkailu on elämäntapa. Eli jos kerran on vilkaissut Sarah Youngin pornoleffan, turha pistää lantteja Caligulaan. Sen sijaan jos pystyt suhtautumaan elokuviin elämäntapana ja taidelajina, voin suositella Caligulaa. Kunhan vain et ole herkkäuninen etkä saa vaikutteita leffoista – eikä sinulla ole krapulaa.
