Englannin neitsytkuningatar Elisabethilla (Bette Davis) on salainen suhde nuoreen Essexin jaarliin, Robert Devereuxiin (Errol Flynn). Elisabeth pitää lujasti kiinni valtaistuimestaan ja kruunustaan kun taas jaarli tavoittelee kunniaa sotakentillä. Hovi ei katso Essexin jaarlia hyvällä ja hän joutuu juonittelun uhriksi. Lisäksi on mustasukkainen Lady Penelope (Olivia de Havilland)halajaa jaarlia, mutta ei saa vastakaikua.
Elisabeth ja Essex on hyvin onnistunut historiallinen romanttinen draama, vaikka tuskin kovin paljoa todellisuuden kanssa on tekemistä. Käsikirjoitus on hyvä, vaikkakin aluksi hieman hitaasti kulkeva, mutta dialogi on erinomainen ilman katkoksia. Tarinassa ei ole valittamista, se ei ole siirappinen, vaikka sokeriakin löytyy. Siis jos romanttiset elokuvat aiheuttavat sinulle pahoinvointia, tämä kannattaa jättää väliin, ainakin keskiosio. Kulissit ovat hienot, vaikka erottaa selvästi, että ne ovat studiossa kuvattuja. Puvustus on alkuvärielokuville ominaisesti värikästä, ehkä liiankin värikästä aikaan nähden, eikä Errol Flynn vieläkään pääse trikoista eroon.
Ohjaus on sujuvaa, mutta ei ole ihmekään, sillä ohjaksissa on ollut Michael Curtiz.
Yllätyksenä ei tule se, että Bette Davis tekee kerrassaan upean roolisuorituksen kuningatar Elisabethina ja kaiken lisäksi hän on myös fyysisesti osannut muuntua rooliinsa. Kun taas Errol Flynn yllätti minut. Tässäkin hänellä riittää poikamaista charmia, mutta roolisuoritukseen on tullut jotain hieman syvempääkin. Todellisuudessa Davis ja Flynn eivät tulleet toimeen ja Davis olisi halunnut miespääosaan Laurence Olivierin. Kuvausten konfliktit eivät kumminkaan heijastu itse elokuvaan ja Davisin ja Flynnin kemiat pelaavat jopa mainiosti.
Vaikka elokuvassa ei olekaan valittamista, on vaikea sanoa kestääkö se useampaa katsomiskertaa, mutta ainakin yhden vaivatta.
nimimerkki: LeffaPopcorn
