Jos tarina on läpeensä mätä, sitä on hankala kenenkään pelastaa.

31.12.2008 09:35

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Smala Sussie
Valmistusvuosi:2004
Pituus:97 min

Erik (Rimeika) on kotoisin pikkuisesta kyläpahasesta, mutta muuttanut Tukholmaan, koska halusi nähdä elokuvat kokonaisina ja päästä muutenkin elämään oikeaa elämää. Ainoa asia, mikä Erikiä kotona saattaisi kiinnostaa on sinne jäänyt pikkusisko Sussie.

Yksi puhelinsoitto saakin Erikin hyppäämään auton rattiin ja suunnistamaan kotiin. Sussie (Novotny) on hävinnyt, eikä kukaan ole nähnyt häntä viikkoon. Tai niin kaikki ainakin väittävät. Minne kiltti ja viaton pikku-Sussie on voinut kadota? Vyyhti vaikuttaa aluksi liian sekavalta, mutta Erik ei luovuta. Asiat alkavatkin seljetä. Alkaa myös näyttää siltä, että Sussiekin on oppinut uusia tapoja sen jälkeen kun Erik lähti. Kaiken huipuksi Erikistä alkaa tuntua etteivät kaveritkaan taida olla ihan rehellisiä häntä kohtaan.

Ulf Malmrosin ohjaama Levoton Sussie on himmeä sekamelska. Se on ilmeisesti yrittänyt saavuttaa jotain samaa, kuin vaikka Guy Ritchie elokuvillaan ja se myös epäonnistuu täydellisesti. Suurin ongelma tässä elokuvassa on se, että sen pitäisi olla komedia, mutta ei naurattanut kertaakaan. Lisäksi siitä puuttuvat kokonaan tunteet, ei vain voi vähempää kiinnostaa ketä nämä kaikki ihmiset ovat, tai kuinka heille käy. Kolmas asia on se, että kaikki hahmot, joista on yritetty tehdä koomisia ja kummallisia ovat vain joko ääliöitä tai yksinkertaisesti epämiellyttäviä. Tähän päälle liimataan sekava juoni, joka kompastuu omaan muka-näppäryytensä. Katastrofi on valmis.

Positiivisia seikkoja jos alkaa hakemalla hakemaan, niin ehkä me suomalaiset voimme huoahtaa kerrankin, ja todeta etteivät ne kaikki ruotsalaiset komediat taidakaan olla luontevalla tavalla hauskoja, ja sielläkin osataan tehdä läpeensä idiootteja tuotoksia.

Näyttelijöiden puolelta löytyi yksi ainoa pieni poikkeus. Kylän ainoaa poliisia esittävä Kjell Bergqvist oli muutaman kerran hauska. Yksin toimistossa hölmöilevä ja työtä vieroksuva hahmo, jolla ei mennyt kotonakaan kovin hyvin melkein kirvoitti edes jotain tunteita. Mutta eiköhän sekin onnistuttu lopulta pilaamaan. Näyttelijöiden surkeus oli varmasti eniten kuitenkin käsikirjoituksen vika. Jos tarina on läpeensä mätä ja siitä tehty elokuva ohjattu huonosti, on loppua hankala kenenkään pelastaa.

Arvosteltu: 31.12.2008

Lisää luettavaa