Blade: Trinity päättää karismaattiseen sarjakuvahahmoon perustuvan trilogian, jonka pääosassa ollaan jo siis kolmeen otteeseen nähty Wesley Snipesin esittämä puolivampyyri Blade. Heikohkon kakkososan jälkeen olin jo valmis uskomaan, että alkuperäinen vuonna 1998 valmistettu Blade jää sarjakuvan parhaaksi filmasoinniksi, mutta yllättäen Trinity osoittautui positiiviseksi yllätyshaastajaksi. Tosin täysin erilaisella tavalla kuin odotin.
Vampyyrit ja heidän ihmisliittolaisensa asettavat Bladelle ansan, johon könsikäs pahaa aavistamatta astuu ja joutuu pian FBI:n ja koko ihmiskansan vihan ja saalistuksen kohteeksi. Samaan aikaan vampyyrien yhdyskunta on herättänyt itsensä suuren Draculan kantaisän, alkuperäisen ja täysin puhtaan vampyyrin uudelleen henkiin, mutta miksi? Ja keitä ovat Bladen avuksi rynnänneet nuoret vampyyrin metsästäjät Hannibal (Reynolds) ja Abigail (Biel)?
Blade-trilogian päätösosa on joutunut uusiin käsiin ja lopputulos on vähintäänkin edellisistä leffoista poikkeava ja erilainen. Siinä missä ensimmäinen osa luotti Bladen synkänpuhuvaan ulkoasuun, karuun nuoruustarinaan ja häikäilemättömään katkeruuteen, nostaa Trinity huumorin kauniin kukan komeasti tapetille ja antaa sen kukkia niin iloisesti, että allekirjoittanutkin tykkäsi. Trinity on siis edeltäjiään huomattavan paljon hauskemmalla otteella väserretty tekele, joidenkin mielestä ehkä jopa halveksivan hauska. Itse pidin elokuvasta kuitenkin hyvin paljon, sillä se on yksinkertaisesti pirun viihdyttävä. Juoni pohjustus ja käsikirjoitus antavat odottaa leffalta paljon ja viimeistään – kakkososasta poiketen – upeat toimintakohtaukset voittavat katsojan puolelleen.
Trinityn erilaisuus varmasti ärsyttää osaa katsojakunnasta, ja kyllähän se kieltämättä ansaitseekin kyseenalaisen maineen. Kyseessä on joka tapauksessa trilogian päätösosa, jonka pitäisi olla päähahmoa kohtaan kunnioitusta herättävä teos, mutta sitä se ei ole. Edes lopusta ei olla onnistuttu tekemään tarvittavan koskettavaa tai hyvälle mielelle jättävää kohtausta. Huumori oli silti toimivaa ja leffa kaikin puolin kiinnostava, jännittävä ja näyttävä, joten jos unohtaa että tämän leffan myötä hautasimme erään valkokankaiden sankarin, niin teosta voidaan pitää jopa erittäin hyvänä.
Näyttelytyöstä on vaikea sanoa mitään, koska pintaa syvemmälle leffassa ei ehditä edes kahden tunnin keston aikana pureutua. Snipes on edelleen ok. Biel vähäelkeisenä kaunottarena juuri sopivan kiinnostava ja mystinen. Reynolds vetänee parhaan roolin hauskoja vuorosanoja alituiseen laukovana teinityttömagneettina.
Liiallinen omaperäisyys ja kaavasta poikkeaminen osoittautui Blade: Trinityn kantavaksi voimaksi. Jos haluat katsastaa vampyyritoimintaa hyvällä huumorilla höystettynä, niin on tämä elokuva juuri tarvitsemasi lääke.
