J. Lee Thompson, mies mm. Navaronen tykkien takaa, asteli ohjaajan paikalle Michael Winnerin jätettyä Death Wish -toimintaelokuvasarja kolmanteen osaan. Thompsonhan teki Bronsonin kanssa jo aiemminkin yhteistyötä (mm. The White Buffalo, The Evil That Men Do). Neljäs osa jatkaa paljolti kolmososan teemoilla, eli luvassa on toisille niin viihdyttävää ja joillekin taas kuolettavan tylsää kasarimäiskettä. Jälkimmäiseen sarjaan kuuluvien kannattaakin jättää tämä suosiolla väliin, mutta jos vähän sinne päin ja rotsi auki kyhätyt roskafilmit jaksavat ihastuttaa, on tämäkin varmasti katsottavissa.
Paul Kersey (Charles Bronson) kokee jälleen traagisen menetyksen, kun hänen uuden tyttöystävänsä tytär kuolee huumeiden yliannostukseen. Huumeista näyttäisikin olevan kehkeytymässä kaupungille valtava ongelma. Nuoria, jopa lapsia kuolee aineiden käytön johdosta ja Paulin mitta alkaa täyttyä. Vielä kun hänelle tehdään eräältä taholta houkutteleva tarjous, on homma selvä. Los Angeles on siivottava huumepiireistä, jälleen astetta järeämmällä asearsenaalilla ja omankädenoikeuden harjoittaja Paul räjäyttääkin käyntiin varsinaisen sodan.
Nykypäivänä toimintaelokuvien pääosissa nähdään jos jonkinnäköisiä märkäkorvia, mutta Charles Bronson oli toimintaelokuvissaan jo miehen iässä ja karismallaan kannattelee melkeinpä yksin elokuviaan. Tässä jo 66-vuotias Bronson on edelleen kovassa kunnossa ja saa kyllä Stallonet ja Schwarzeneggerit toimintatähtinä kalpenemaan rinnallaan. Death Wish on yksi niitä elokuvasarjoja, joista näyttelijänä sensaatiomaisen upean elämäntyön tehnyt Bronson parhaiten muistetaan.
Elokuvana Väkivallan vihollinen 4 ei ole Bronsonin parhaimmistoa. Se ei valitettavasti aivan yllä sellaiseen todelliseen kasarihurmokseen, vaan siitä uupuu hyvältä B-elokuvalta vaadittavaa “kieli poskella”-meininkiä ja tekemisen intoa mitä nähtiin mm. juuri kolmososassa. Editointikaan ei ole kovin yhtenäistä vaan lähinnä kohtauksien ripottelua ympäriinsä. Saman idean toistaminen alkaa sekin jo neljännen kerran alkaa tuntua hieman laimealta, mutta toisaalta ei ole kunnon Vigilante-elokuvaa ilman selvää kostotarinaa. Toteutus on siis vähän puolitiehen jäänyttä, mutta ohjaaja on silti tuonut elokuvaan vähän uutta ja mm. juoni on selvästi hiotumpi kuin esimerkiksi juuri tuon kolmannen osan. Väkivallan ja toiminnan kuvaamisessa ollaan toki hyvällä viihdetasolla, vaikka kokonaisuus hieman hapuileekin.
Neljäs osa on ehkäpä sarjan heikoin lenkki, mutta ei suinkaan mikään pohjanoteeraus. Bronson lahtaamassa porukkaa uzilla ja raketinheittimellä lienee joillekin jo riittävä peruste nähdä tämä, muille kuin Bronson-faneille sitä ei kuitenkaan oikein voi suositella.
nimimerkki: SpinalCrap
