Jos mielleyhtymäkokeessa kysyttäisiin mitä ensimmäisenä tulee mieleen vuodesta -69, vastaisin: “Woodstockin festivaalit.” New Yorkin osavaltiossa pienessä Woodstockin kaupungissa järjestetyt legendaariset rock-festarit. Woodstockiin ei välttämättä lähdetty pelkästään musiikin, vaan pikemminkin yhteisen olemisen takia. Useiden hehtaarien laajuisella nummella sijainnut festivaalialue tulvi nuorisoa, ja valtavan ihmismäärän kontrolloiminen kävi tapahtuman järjestäjille aluksi erittäin vaikeaksi; lippujen kerääminen oli mahdotonta, kun ihmiset änkesivät milloin mistäkin pusikosta, tai rikkoivat aitoja päästäkseen etuilemaan kilometrien pituista letkaa. Tästä seurasi se, että lipuista maksaneet eivät välttämättä päässeet koko tapahtumaan, sillä paikka pursui tuhansia luvattomia. Lukuisista alkuongelmista huolimatta festarit lähtivät rullaamaan ja tunnelma kohosi vähitellen pilviin ja ylemmäksikin. Jälkeenpäin nuo tunnelmat on kyhätty pienen kolmiosaisen sarjan muotoon, Woodstockin päiväkirjoihin, joka onkin realistinen kuvaus tuon ajan Yhdysvalloista ja amerikkalaisnuorison idealismista. Parempi kuin mikään ajan elokuvista. Tämä paketti pitää sisällään ne kolme osaa, joissa perehdytään tapahtuman järjestelyihin, katsojien oloihin ja tekemisiin, ja tietysti musiikkivieraisiin.
Neljän päivän aikana nähtiin yli 30 bändiä ja kuultiin yli 200 biisiä, mutta tämä dokumenttimainen musiikkilevy pitää sisällään pelkän raapaisun tuosta kokonaisuudesta. Sääli, sillä pois jäi vaikka millä mitalla mahtavaa musiikkia. Jotkin loistavat bändit on jätetty kokonaan pois, kuten esimerkiksi Creedence Clearwater Revival. Festivaalin suurimmilta kuuluisuuksiltakin, The Who -yhtyeeltä ja Jimi Hendrixiltä näytetään ainoastaan yhdet kappaleet, vaikka niitä olisi ollut vaikka millä mitalla. Henkilökohtaisesti innokkaana Who -fanina on pakko sanoa, että heidän esityksensä tässä raakelissa tekeleessä jäi suorastaan naurettavaksi (pääesiintyjinä he esittivät oikeasti yli 20 kappaletta). Tämän kokonaisuuden sisältämiä mainitsemisen arvoisia esiintyjiä: hauska Arlo Guthrie, Santana, Janis Joplin, The Who, Joe Cocker, Johnny Winter ja Jimi Hendrix.
Vaikka DVD on kolmetuntinen, sen olisi pitänyt olla kymmenen kertaa pidempi, jotta siitä löytyisi kaikki olennainen. Tämä käy paremmin sellaisena yleiskatsauksena tuohon kyseiseen legendaariseen tapahtumaan, mutta jos haluaa perehtyä tarkemmin johonkin tapahtumassa esiintyneeseen yhtyeeseen, kannattanee hankkia siihen syventynyt asianmukainen julkaisu. Mutta jos Woodstockin festivaaleista ei ole mitään mielikuvaa, suosittelen tätä varauksetta.
DVD:n kuvalaatu ei ole mitään parasta mahdollista, mutta suttuinen kuvalaatu tuo jollain oudolla tavalla tähänkin sellaista uskottavuutta ja realistisuutta. Ääniraidan saa kuulumaan halutessaan joko Dolby Digital 5.1:nä tai DTS:nä. Levy ei sisällä enkkutekstejä, mutta ne ei olekaan tässä niin välttämättömät. Ekstroissa pieni taustatarina festarista ja esiintyjien ylimalkaisen lyhyet esittelyt.
nimimerkki: Low Rider
