1960-luvulla nouseva jenkkinyrkkeilijä kokee kovia ihonvärinsä takia. Paikallinen luiskaotsa ottaa tavoitteekseen saada musta nyrkkeiljä poseen tavalla tai toisella. Lopulta koppalakki onnistuu puljaamaan todisteita kolmen valkoisen murhasta siten, että Rubin “Hurricane” Carter tuomitaan elinkautiseen syyttömänä. Myöhemmin Kanadassa nuori kloppi sattuu lukemaan Hurricanen vankilassa kirjoittaman elämäntarinan ja ottaa ohjaita omiin käsiinsä. Elokuva perustuu tositarinaan, ja tietenkin elokuvassa on pistetty lihaa luiden ympärille, mutta DVD:n lisäsälään ja siinä haastateltujen todellisten henkilöiden lausuman perusteella, kovin paljon perustarinaa ei ole tarvinnut värittää.
Tositarinoihin perustuvat elokuvat vaativat jo lättyä koneeseen ladattaessa tietyn asenteen. Itseäni kiinnostaa tarinat jotka todella ovat tapahtuneet, mutta jos elokuva kuitenkin ajautuu liikaa mielikuvituksen puolelle, menettää koko lähtökohta merkityksensä. Näin ei tapahdu Hurricanessa. Joskus on vain alistuttava siihen, että todellisuus on mielikuvitusta ihmeellisempää.
Denzel Washington nimihenkilönä näyttää antaumuksellisuutensa rasismiteemaan. Tämä on nähty jo aiemminkin ukkelin roolivalinnoissa. Tämä onkin leffan huono puoli, vaikkakin elokuvan edetessä rooli kehittyy. On kai pakko myöntää että Washingtonin valinta maneereineen osui tällä kertaa oikeaan.
Koko leffan yllättävimmän roolisuorituksen tekee Deborah Unger. Nyt ei raotella haaroja, vaan näytellään vakavasti otettavaa roolia. Piristävä juttu mimmistä muodostuneessa mielikuvassa.
Hurricane perustuu rasismiteemaan. Se ei ole aiheista läheisimpiä, eikä uusimpia. Leffan juoni jaksaa kuitenkin kiinnostaa todenperäisyytensä takia. Kerronta harppoo ajassa reilulla askelilla, mikä on hyvä asia. Sama pätee oikeusprosessien kuvauksiin. Kiinnostus olisi lopahtanut kesken, jos leffa olisi kääntynyt jenkkien rakastamaksi oikeussalidraamaksi. Nyt tämä koukku oli vältetty ja maltettu pysyä aiheessa.
Kuten mainittua DVD:n lisäsälissä todelliset henkilöt valottavat näkemyksiään. Sekä Hurricane ja nuori kloppi saavat sanoa sanottavansa. Kaikkihan on tietty hienoa kun heidän touhuistaan on tehty leffa, mutta tässä tapauksessa voidaan kyynisyys unohtaa ja uskoa totuutta.
