Perhe (mies, vaimo, poika 12v) ovat viettämässä viikonloppua vuoristossa. Väsyttyään nuotiolla istuskeluun he pakkaavat kamansa ja päättävät lähteä kotiin katsomaan TV:tä. Hyvä päätös, suottahan sitä turhaan ulkona istuskelemaan. Nämä näkevät automatkallaan oudon valoilmiön. Iskä ajaa hämmästyksissään ojaan. Taju pakenee päästä kaikilta hetken ihmetyksen jälkeen. Perhe herää autossa keskellä vastaantulevien kaistaa ja kello on tietysti hypännyt aimoannoksen eteenpäin. Tämä täyttää kaikki abduktiotapauksen tunnusmerkit. Tulevina päivinä mustapukuiset hoonoa amerikaa puhelevat miehet alkavat ahdistelemaan perhettä haluten varmistaa etteivät nämä puhu tapahtuneesta.
Pitkästä aikaa Arska kiinnitti huomiota ohjaustyöhön. Niin käsittämättömän väkinäisen tuntuista toimintaa näyttelijäparat pakotettiin tekemään. Kai jokainen oikea näyttelijä parempaan pystyy. Kyllä on varmaan pilsneri maistunut kuvausten lomassa. Uffomiesten kaverit, miehet mustissa laseissa ja puvuissaan sanailevat naurettavasti. Puheratkaisu menee aika pahasti komiikan puolelle puhumattakaan loppuvaiheen zombiekliimaksiräiskinnästä, jossa äijät korisevat ja vuotavat valkoista nestettä.
Leffa joka muistuttaa välillä keskivertoa jenkkiperhedraamaa. Toisena hetkenä haluttaisiin olla sci-fi jännärissä ja leffan aivan äärimmäisinä hetkinä katsellaan kaamean huonoa zombieleffaa. Yhdistelmä kuullosta takuulla aika omituiselta ja sitähän se kyllä onkin.
Tänäpäivänä näin huonoja scifi-leffoja ei voi oikein käsittää. Jotain Ed Woodmaisuutta leijuu selkeästi ilmassa ja sille yksi extrapiste.
