Ovatko suomalaiset ikinä tehneet oikeasti hyvää elokuvaa? Katsottuani viimevuotisia suomalaisia elokuvia, olen todellakin joutunut pettymään näiden surkeaan tasoon.
Uusin villityshän on siis kuvata rapakontakaisilla tyyleillä joku täydellisen kliseinen lajityyppinsä edustaja (esim. Vares tai Pahat Pojat). Tämähän siis ei todellakaan toimi, sillä elokuvat näyttävätkin silloin kopiolta. Näitä miettiessäni päätin katsoa tämän leffan, tietämättä siitä etukäteen yhtään mitään. Olisikohan positiivinen poikkeus tulossa?
Elokuva alkaa kun pienityttö, Elsi ja hänen äitinsä Paula saapuvat kotiin matkalta. Heidän elämänsä on kauhistuttavan perinteistä ameriikkalaisleffojen perhe-elämään, jossa äiti pitää hirmuvaltaa eikä ymmärrä yhtään mitään. Heti alusta näkee mitä on tulossa, mutta päätin olla menettämättä toivoani.
Eipä aikaakaan kun Elsi tapaa kaupasta näpistäessään pojan, Henryn, joka tienaa rahaa viemällä kärryjä paikoilleen. Lapsosten välille syntyy (tietenkin) ystävyys. Henry viekin Elsin “taloonsa” uimaan koulusta lintsaamaan. Mutta kun Paula käy tapaamassa pojan “vanhempia”, he sanovat, etteivät ole koskaan nähneetkään poikaa.
Seuraavaksi elokuva tekee ehkä suurimman virheensä. Alun jälkeen katsoja on arvaavinaan, että Henry olisi epätodellinen henkilö. Mutta nyt elokuva kuvaa Henryä seuraavat puolituntia (tai niin olin laskenivinani), ja katsojasta tuntuu että elokuva ylinäyttää tätä. No, saattaa toimia yllätyksenä, mutta aika huono tapa minusta. Lisäksi tämä jakso on toivottaman tylsä. Siinä ei tapahdu oikeastaan juuri mitään. Sitten yhtäkkiä hypätään takaisin Elsiin ja sitten pyöritellään näitä kahta tasa-arvoisina loppuun, jossa kumpikaan ei ole pääosassa.
Juonen toteutus on kertakaikkiaan niin typerä, että vaikka perusidea ja ainekset ovat hyviä, se on erittäin huonosti toteutettu. Saman tarinan olisi todellakin voinut kertoa mielenkiintoisemmin. Mutta se on elokuvan valitettavasti vähiten mättävin seikka. Pahiten mättävät nimittäin näyttelijät. Lapsinäytteliät ovat niin rasittavan kuuloisia ja ilmeettömiä, että heidän katseleminenkin on tuskallista. Eikä aikuisetkaan ole todellakaan mitään hyviä, sillä Hellen Willberg tekee oikeasti todella huonon roolin pitämällä samaa ilmettä kokoelokuvan ajan. Oikeastaan ainoa hyvä rooli ja hahmo oli Henryn isällä, sillä hänen roolinsa toi tähän vähän arvokkuutta.
Ohjaus on suurimmilta osin aika tavallista, mutta välillä se yrittää taipua taiteellisuuksiin, jolloin se muuttuu todella typeräksi. Taiteellinen ohjaus ei sovi kaikille, koska sitä hallitsevat vain harvat (esim. Kubrick ja Burton), eikä Auli Mantila tosiaankaan kuulu niihin. Kaiken kaikkiaan tämä on huonoin pitkään aikaan näkemäni elokuva, joka kertoo valitettavan tosiasian suomalaisten elokuvien nykytilasta.
Kaiken kaikkiaan tämä on huonoin pitkään aikaan näkemäni elokuva, joka kertoo valitettavan tosiasian suomalaisten elokuvien nykytilasta. Mutta tulihan se Vittulajänkkä ja pelasti senkin täydelliseltä hyvien leffojen puutostaudilta. Eipä tullut sitä positiivistä yllätystä tälläkään kertaa.
nimimerkki: Sano mitä sanot
