Julkaisulta saa ihan hyvän kuvan Manicsien musiikillisen ja ulkoisen tyylin muuttumisesta.

12.1.2005 22:29

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Manic Street Preachers - Forever Delayed
Valmistusvuosi:2002
Pituus:120 min

Kuudennen levynsä jälkeen walesilaisyhtye Manic Street Preachers pukkasi markkinoille Greatest Hitsiä niin cd:n kuin dvd:nkin muodossa. Tämä Forever Delayed -dvd pitää sisällään bändin kaikki 30 musiikkivideota (joista jokunen livetaltiointeja), muutamia valokuvia sekä omasta mielestäni melkoisen turhat kappaleiden remixit videoineen.

Revoluton, revolution, revolution… Katselukokemus lähtee hyvin käytiin kun neljä nuorta miestä esittävät energisen punkahtavan “Motown junk”-biisinsä pienen yleisön edessä, päällään paidat, joihin on spraymaalilla kirjoitettu tekstejä tyyliin “Culture of destruction” ja “Kill yourself”. Ensimmäisen albumin aikaisilta videoilta huomaa bändin tyylissä tietynlaisen glamourin; leopardikuosia, eyelineriä sekä puuhkia (Manicsien kitaristia ja basistia kutsuttiinkin nimellä Glamour twins).

“Glod Against the Soul”-albumin kappaleet sekä videot ovatkin sitten hieman rauhallisempia, kuten esimerkiksi hieno tunnelmapala “Life becoming a landslide”. Videoidenkin tyyli on myös hieman alkuajoilta muuttunut, rahaa on totta kai tullut lisää ja resurssit videoiden tekoon paremmat.

Kolmannen, “The Holy Bible”-albumin aikoihin Manicsit pukeutuivat armeijatyyppisiin asusteisiin ja biiseissä oli uudenlaista vihaista energiaa. Myös Richey Edwardsin sanoitukset olivat nihilistisyydessään nerokkaita. Itse olisin toivonut että loistavista “Yes” ja “4st7lb” -biiseistä olisi tehty videot, mutta onhan tuo “Faster”-videoksin koruttomuudessaan hienoa katseltavaa.

Holy Biblen aikoihin bändin kitaristi anoreksiasta ja alkoholiongelmista kärsinyt Richey Edwards katosi, mikä tuli muille jäsenille syvänä järkytyksenä. Vaikka miestä ei sitten enää löytynytkään, päätti bändi jatkaa triona. Syntyi “Everything Must Go”, jonka biiseistä viidestä tehtiin video. Ulkoisesti ja musiikillisesti bändi on muuttunut reippaasti alkuaikoihin nähden, biisit ovat kauniin eskapistisia jousisovituksineen ja glamourista ei ole jälkeäkään. Toisaalta videot eivät enää ole niin mukaansatempaavia ja bändikin on hieman rauhoittunut.

Kahden viimeisen albumin biiseistä kuudesta tehtiin video, joista yksi hienommista on “So why so sad”. Forever Delayed -dvd:llä on myös mukana milleniumin vaihtuessa taltioitu energinen “The masses against the classes”, jolla glamour is back, ainakin basistin suhteen.

Aikaisimmissa videoissa kuvanlaatu ei aina ole mitä parhain, mutta onneksi suurimmassa osassa videoista ei ole sitä ongelmaa. Kokonaisuudessaan tältä dvd-julkaisulta saa ihan hyvän kuvan Manicsien musiikillisen ja ulkoisen tyylin (sekä kokoonpanon) muuttumisesta. Ja hyvä ettei bändi junnaa paikoillaan, kukapa nyt jaksaisi kuunnella sata versiota samasta kappaleesta.

nimimerkki: Bubble Gun

Arvosteltu: 12.01.2005

Lisää luettavaa