Hitchcock kammoksui tätä tehtäväkseen annettua ohjaustyötä, koska hänen mielestään ei olisi sopivaa muuttaa arvostettua näytelmää elokuvaksi. Se sai kuitenkin niin hyvät arvostelut, että se nolostutti itse ohjaajan. Hitchcockin 11. elokuva on Juno ja riikinkukko, jonka valmistusvuosiksi on kerrottu 1929 ja 1930. Kansissa lukee classics of the 20’s, mutta internetin luotettavin lähde kertoo sen olevan vuodelta 1930. Se ei kuitenkaan ole olennaista.
Dublinissa asuu perhe, joka odottaa suurta perintöä. Rahantulon odottaminen saa perheen isän sekaisin. Asiat alkavat mennä koko ajan vain huonompaan suuntaan, kun paljastuu asioita perheen sisällä.
Junoa ja riikinkukkoa voi suositella vain ja ainoastaan Hitchcock-faneille. Se on paluu herran juurille, tai ei ihan juurille, koska tämä on 11. elokuva, mutta alkupäähän kumminkin. Se on teatterimaisesti kuvattu, ja tapahtumat ovat lähes koko ajan samassa paikassa. Itse tarina on niin vaivainen, että se ei mitenkään kannattele elokuvaa edes kymmentä minuuttia, ja jos joku leffa on tylsä, niin tämä! Valaiseva kokemus Juno ja riikinkukko on. Siitä näkee, että itse mestariohjaajakin on joskus ollut harjoittelija ja ettei jännityksestä ollut tuolloin kuuloakaan. En ainakaan uudelleen katso, se on varma
nimimerkki: Viisas
