Vasta hiljattain uudessa virassaan aloittanut etsivä Murakamilta (Mifune) varastetaan hänen Colt-pistoolinsa täpötäydessä linja-autossa. Rookien kunnia vaatii, että ase on saatava takaisin mihin hintaan tahansa. Hän alkaa jäljittämään asetta ja saa selville, että se on ehtinyt kytkeytyä osaksi suurempaa rikosvyyhtiä. Parikseen hän saa etsivä Saton (Shimura), josta tulee jostain kumman syystä mieleen Morgan Freeman.
Ryuzo Kikushiman ja Akira Kurosawan yhdessä laatima käsikirjoitus on yksinkertaisesti nerokas. Se edustaa myös selvimmin yhtä klassisinta juonenkuljetustyyliä. Otetaan joku pieni seikka, josta seitinomaisesti punoutuu osa isompaa kokonaisuutta. Samalla tavoin kuin mindmap. Samaan syssyyn on saatu myös raapaistua toisen maailmansodan jälkeistä Japania ja sen muokkaamaa kansakuntaa, jota yhdistetään hyvin pääjuonen kanssa.
Ehkäpä suorimmin tätä elokuvaa on kopioinut David Fincherin Seitsemän. Juonen pääpiirteet ja henkilöhahmot ovat lähestulkoon identtiset tuossa ei toki turhaan ylistetyssä jännityselokuvassa.
Sekä Kurosawan luottomies Toshirô Mifune että Takashi Shimura loistavat kummatkin elokuvan koko keston ajan, Mifune jatkuvia syyllisyyden tuskia ja sääliä tuntevana nuorukaisena ja Shimura hyvätahtoisena mutta silti terävänä seniorina. Myös kuvaus esittelee etevästi päätapahtumien ohella sodanjälkeistä Japania totuudenmukaisena kokonaisuutena. Elokuva ei siis ole puhdasverinen jännäri vaan juoneen on saatu painettua vakavia teemoja pinnan alle, joista riittää pohdiskeltavaa koko loppuillaksi. Kunniaa vielä loppukohtaukselle, joka on yksi elokuvahistorian parhaimmista.
nimimerkki: Sappy
