Michael Peterson (Tom Hardy) syntyi ja kasvoi. Mitään dramaattista ennettä ei voinut huomata. Sitten yhtenä päivänä hän asioi postissa ja apuvälineenä oli poikkisahattu. Häkki heilahti ja hiljalleen Petersonin identiteetti alkoi muodostua – Britannian vaarallisin vanki. Seurasi paljon siirtoja vankiloissa ja mielisairaaloissa ja vapauskin. Se ei kestänyt pitkään ja sinä aikana Peterson omaksui nimen Charles Bronson. Pienen päähänpiston avulla Bronson suuntaa taas häkkiin ja on sittemmin pysynyt siellä aiheuttaen lisää kiusaa (ja ruhjeita) hallinnolle.
Nicolas Winding Refn ohjastelee osittaisesti elämäkerrallisen elokuvan miehestä joka on aiheuttanut aika paljon vahinkoa ja motiivit siihen ovat parhaimmilaankin häilyvät. Michael Peterson halusi mainetta, hankki sitä ja maksaa maineensa seurauksista. Leffa välttelee osoittelun ja suorastaan inhorealistisesti viskaa katsojan nähtäväksi ilmiötä [I]full frontal male nudity[/I], peribrittiläisen draaman ankeutta ja surrealistisen kehyksen missä Bronsonin melkoisen sekametelisopan muodostama mieli paiskataan katsojien eteen.
Tom Hardy [B]on[/B] Michael Peterson joka halusi mainetta ja onnistui myös hankkimaan sitä. Ehkä hän on pähkähullu tai jotain aivan muuta, sillä ennalta-arvaamattomana tuholaisena Peterson on vertaansa vailla. Jopa tämän kiistatta ovelien temppujen taustalla olevien suunnitelmien olemassaolo kyseenalaistetaan, sillä ne eivät johda mihinkään koherenttiin. Muut näyttelijät ovat pelkkinä lavasteina Hardyn yhden miehen showssa ja tämä show on aika tanakkaa tavaraa. Tom Hardy toimittaa fyysisesti rajun ja uhkaavasti arvaamattoman suorituksen mitä värittää tumma huumori ja itsetietoinen, analyyttisen älyn hioma asenne.
Vaikka nimirooli on silkkaa timanttia ja muutenkin leffa ansaitsee hyvän maineen niin Refn ei oikein onnistu rakentamaan kontrastia vankilan ja vapauden välille ja puolivälissä oleva lyhyt aika vapaudessa ei paljoakaan tarinassa tee tai vie sitä minnekään. Se vaan on siinä missä kaikki muutkin ja muutenkin leffa jättää itsestään aika rikkonaisen vaikutelman, sillä upeasta lähtökohdasta ja pääroolista huolimatta leffa on melkoisen epäjuoninen sikermä kohtauksia joiden punainen lanka on aika katkonainen.
