Saigoniin saapuu uusi DJ, Adrian Cronauer (Robin Williams) ja tämä ei aiheuta hyvää mielialaa väliportaan johdolle. Erityisesti luutnantti Steven Hauk (Bruno Kirby) ja vääpeli Dickerson (J.T. Walsh) ovat pahoina (eri syistä), mutta kuunteleva solttuyleisö [B]ja[/B] korkeampi johto pitää Cronauerin puheripulista. Lisäksi Cronauer alkaa tehdä omia arvioita tilanteesta ja se ei todellakaan paranna väliportaan mielialoja.
Aikoinaan Adrian Cronauer itse pitsasi TV-sarjan kokemuksistaan DJ:nä ja se ei edennyt minnekään. Joka tapauksessa idea alkoi kieppua ympäriinsä ja kovasti muututtuaan muodostui elokuvaksi jonka nimi on [I]Hyvää huomenta, Vietnam[/I]. Ohjauksesta vastaa Barry Levinson ja käsikirjoituksesta Mitch Markovitz. Draaman ja komedian yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tämä elokuva onnistuu siinä hyvin ja vanhanaikaisella tavalla: pitämällä osat erossa toisistaan. Draama perustuu luonnollisesti ihmisten erilaisiin arvomaailmoihin ja komediaa revitään irti samoista aiheista, mutta eri kohdista. Mukana on myös näppäriä, äärimmäisen epähauskoja komediahetkiä ja maanista lörpöttelyä.
Robin Williamsin kyky papattaa aasinsiltoja koppuloivaa tajunnanvirtaa on pääroolin perusteena ja ohjaaja ottakin siitä kaiken irti – antamalla Williamsin paahtaa täysillä ja DJ-papatuksien lisäksi Cronauerin sanavalmius on huomattava. Huomattava on kuitenkin se että Williams on ehkä mahtava [I]foil[/I], mutta J.T. Walsh ja Bruno Kirby ovat [I]straight man[/I]-duo jonka pitää antaa kontrasti Williamsin revittelylle ja he tekevät sen erittäin hyvin ja vielä eri tavoilla. Varsinainen tarina ei loista omalaatuisuudessa, mutta kerronta on vahvaa ja hahmot eläviä.
Juoneltaan tyypillinen, mutta toteutukseltaan miellyttävä draamakomedia. Pitääkö elokuvan olla enempää? Allekirjoittaneen mielestä ei tarvitse.
