Ollaan synkeässä, pakkolääkitystä käyttävässä kaupungissa, mistä ei ole ulospääsyä. THX (Duvall) on yksi kaupungin asukkaista, joka joutuu koneiston kanssa ristiriitaan. Hän pakenee onnistuneesti. Loppu on avoin.
George Lucasin esikoinen on hämmästyttävä teos. Se on synkkä, unen logiikkaa ja jopa absurdia kauneutta sisältävä runoelma ihmisen kaipuusta rakkauteen ja tunteisiin. Juoni ei ole kummoinen, mutta toteutus on erinomaisen hieno.
Näyttelijöiden suoritukset eivät ole ollenkaan heikot. Duvall on melkoisen hyvä päähenkilönä ja Donald Pleasence tekee melkoisen sekopäisen roolin miehenä joka purnaa, mutta ei uskalla toimia silloin kun toiminnan hetki tulee. Kromikasvoiset ja lempeällä äänellä puhuvat robottipoliisit ovat pelottavan järkähtämättömiä ja koko ajan kohteliaita ja rauhallisia.
Visuaalisesti ja ääniltään THX 1138 on uskomattoman komea. Tulevaisuuden kolkko ja steriili maailma on hienossa hallinnassa ja Lucasin ohjauksessa ja tarinassa on innostunutta otetta. On suorastaan pelottava tosiasia, että Lucasin luovuus ei ole alkuaikojen rosoisten teosten jälkeen ollut enää yhtä hieno.
nimimerkki: Jurpo
