The Thing, ensikuulemalta elokuvan nimen voisi kuvitella viittaavan aikuisviihteeseen – mutta kyseessä siis onkin Carpenterin kauhuklassikko. Nimi on osuvan mitäänsanomaton, sillä elokuvan kantava teema onkin tuntemattoman pelko – tämän pelon nimi on vain “Se” jostakin.
Elokuva sijoittuu etelämantereelle vuoteen 1982, silloiseen nykyaikaan (elokuvan valmistumisvuosi). Filmin alussa nähdään, kuinka pari, ilmeisen sekopäistä, norjalaista jahtaa helikopterilla takaa koiraa yrittäen ampua sen hengiltä. Norjalaiset kuitenkin toheloivat itsensä hengiltä ja koira saa turvapaikan amerikkalaisen tutkimuskeskuksen mihistön luota. Norjalaisten motiivi askarruttaa ja vierailu näiden tukikohdassa paljastaa paikan autioksi. Samalla löytyy kasa poltettuja ruumiita, joiden joukossa on muutama varsin erikoisen näköinen tapaus. Oudot ruumiit, joista saadaan pian pari tuoretta tapausta, paljastuvat oudon muukalaiseliön aiheuttamiksi. Muukalainen on vapaana tukikohdassa ja se osaa muuntautua, se voi olla kuka tahansa. Parahiksi paikalle saapuu raju lumimyrsky. Eristyksissä kylmällä antarktiksella hermojaraastava taistelu selviytymisestä voi alkaa…
Elokuva kuuluu ehdottomasti pelottavimpien näkemieni joukkoon: painostava musiikki taustalla ja soitujen punertava valo hämrässä – tunnelma on käsinkosketeltavissa. Hetkeäkään ei tuhlata, vaan juoni pitää otteessaan koko esitysajan aiheuttaen puhdasta pelkoa. Toki erikoistehosteet ovat hiukan vanhahtavan näköisiä, mutta sentään huolella tehtyjä – osa tehosteista saa edelleen aikaan kylmiä väreitä ja väänteitä vatsan pohjassa. Näyttelijäkaarti suoriutuu hyvin osastaan, en yleensä pidä Kurt Russellista, mutta tällä kertaa hän kyllä sopii rooliinsa itsevarmana toimintasankarina.
Erona muihin katsomiini kauhuelokuviin täytynee todeta, että elokuvan juoni todella toimii. Juoni ei ole vain tekosyy, jonka nojalla näytetään silmitöntä väkivaltaa ja pelotteluefektejä, kuten yleensä – vaan tällä kertaa jokainen tapahtuma ikään kuin ruokkii juonta paljastaen siitä pikkuhiljaa lisää yksityiskohtia. Lopulta tilanteen epätoivoisuus paljastuu katsojalle ja aiheuttaa pakokauhun tunteen. Elokuva saa tyylilleen sopivan lopun, joka jätetään hiukan avoimeksi. Tähän olisi saanut helposti jatkoa, mutta onneksi kukaan ei ole pilannut tätä kulttileffaa B-luokkaisella jatko-osalla.
Mainittakoon vielä, että elokuvasta on kylläkin äskettäin tehty pelikin, joka kantaa samaa nimeä. Peli jatkaa elokuvan tapahtumia ja sisältää kutkuttavasti viitteitä elokuvaan ja jopa leikittelee elokuvan tapahtumilla; Pelissä löydät Childsin, toisen elokuvan lopussa jäljelle jääneistä, pihalta kuoliaaksi jäätyneenä – mutta minne Mc Ready on kadonnut? Myös tapahtumaympäristö on jäljennetty elokuvalle uskollisesti, löytyypä pelistä myös McReadyn ääninauha ja tohtori Blairin rakentama avaruusalus. Peli ei kuitenkaan tee oikeutta elokuvalle. Molemmat ovat kylläkin kerrassaan loistavaa viihdettä.
nimimerkki: Celder
