Postman Blues on japanilaista elokuvakerrontaa parhaimmillaan. Se pystyy kehittymään juonellisesti pienestä aiheesta isoon aiheeseen. Elokuva alkaakin tutustumisella Sawaki nimiseen posteljooniin, joka tekee jokapäiväistä hommaansa – jakaa posteja. Eräänä iltana ukko vie postia vanhalle kaverilleen, josta on tullut nyttemmin huumediileri. Juttutuokion lomassa ukko pistää Sawakin laukkuun pienen paketin ”valkoista jauhetta” ja vahingossa tiputtaa katkaisemansa sormen. Illalla Sawaki ottaa lärvit ja lukee kirjeitä. Yhdessä kerrotaan syöpää sairastavasta tytöstä ja silloin Sawaki haluaa tutustua häneen. Hän menee käymään sairaalassa ja samalla tutustuu tyttöön sekä ammattitappajaan…
… Kohta poliisin mielenkiinto herää ukkoon. He luulevat ensiksi Sawakin olevan huumediileri, kuriiri, sitten palkkamurhaaja, kohta hän poliisien mielestä terroristi, hullu, paloittelijamurhaaja, seksuaalisesti kiinnostunut murhiin… Ja oikeasti ukko on tavallinen pulliainen, tavallinen posteljooni.
Postman Blues on kaikin puolin hieno elokuva, jossa kaikki toimii. Näyttelijät ovat uskottavia ja ohjaus toimii hyvin. Juoni kehittyy pikku hiljaa pienestä aiheesta koko ajan isommaksi ja kiinnostavammaksi.
Postman Blues on hieno japanilainen elokuva, jota voi suositella kaikille.
