Bob Rueland (Duchovny) on palaamassa vaimonsa kanssa hyväntekeväisyysjuhlista. Pariskunta kuitenkin joutuu auto-onnettomuuteen ja Bobin vaimo menehtyy. Hänen sydämensä kuitenkin saadaan siirrettyä sitä kipeästi tarvitsevalle Grace Briggsille (Driver). Sitten kuluu vuosi. Bob ei ole vieläkään pääsyt yli vaimonsa kuolemasta. Eräänä päivänä hän tapaa Gracen. Kumpikaan ei tiedä, että heillä on jotain yhteistä. He kuitenkin tuntevat vetoa toisiaan kohtaan.
Näyttelijänsä kannuksensa hankkinut Bonnie Hunt teki vuonna 2000 saman, minkä moni muukin Hollywoodin näyttelijä on tehnyt. Hän päätti ohjata tuolloin ensimmäisen elokuvansa. Varsin pätevä leffa tämä onkin esikoisohjaukseksi ja romanttiseksi draamakomediaksi. Nehän ovat yleensä melkoista höttöä, mutta tätä voi luonnehtia ihan kohtalaiseksi pläjäykseksi.
Juoni on ehkä hieman utopistinen, mutta silti se pitää ihan hyvin otteessaan. No, ainakaan ei heti tule näin äkkiseltään mieleen elokuvaa, jossa olisi samankaltainen juoni. Siitä huolimatta tämä on aika perinteinen elokuva omassa lajityyppissään. Tapahtumat etenevät melko kaavamaisesti, joten mistään kovin mullistavasta elokuvasta ei ole kyse. Tosin onnistuu tämän elokuvan olemaan hauska ja välillä käydään koskettavuudenkin puolella. Ei tämän kanssa aika tule pitkäksi, vaikka elokuva hieman joissakin kohdin laahaakin.
David Duchovnylla oli kova kiire päästä Fox Mulderin viitasta X-filesin vedellessä viimeisiään. Vaikka hän on useammassakin leffassa ollut, niin hänet silti varmaan tullaan aina muistamaan tuona FBI-agenttina, joka uskoo ufoihin ja salaliittoihin. Tässä leffassa on kuitenkin Mulder kaukana, tosin ei siihen pahemmin tilaisuuksiakaan tarjoudu. Vaikka Duchovny sopiikin erinomaisesti X-filesiin, niin hän on siltikin näyttelijätaidoiltaan vain kohtalaista tasoa. Hänen tuntemattomampi vastanäyttelijänsä Minnie Driver on sentään omassa roolissaan hieman parempi. Carroll O’Connor, joka näyttelee Gracen isoisää Martya, tekee hyvää työtä. Hänet varmaan tunnetaan parhaiten Perhe on pahin- sarjan Archie Bunkerina. Tässä hän on onnistunut karistamaan hyvin tuo oikeistolaisen perheenisän viitan harteiltaan. Palaa luokseni jäi hänen viimeiseksi elokuvakseen. Myös muu näyttelijäkaarti tekee onnistunutta työtä.
