Peter Parker (Maguire) on heittopussi. Hän on ihastunut naapurissa asuvaan Mary-Janeen (Dunst) ja hän yrittää pärjätä elämässään. Häntä puree geneettisesti manipuloitu hämähäkki ja hän saa osan tämän elukan kyvyistä. Hämmästyttävä Hämähäkkimies on syntynyt.
Norman Osborne (Dafoe) on rikas teollisuuspamppu. Hänellä on poika Harry (James Franco), joka on Peterin ystävä. Hänen firmansa kehittelee uusia aseita armeijan tarpeisiin ja hän kokeilee yhtä niistä itseensä. Koe menee luonnollisesti pieleen ja Vihreä Menninkäinen syntyy. Superroisto on valmis astumaan tarinaan.
Sam Raimin ohjaama Hämähäkkimies on viihdyttävä elokuva. Paitsi että se onnistuu miellyttämään sarjakuvan faneja, se miellyttää myös tavallisempaa elokuvan ystävää. Juoni on kuitenkin harmillisen epätasainen ja tylsä, mutta onneksi hyvät näyttelijät pelastavat paljon. Päärooleista ehdottomasti Dafoen esittämä Vihreä Menninkäinen on kiinnostava tapaus, mutta hahmo ei ole tarpeeksi paha. Menninkäinen on hullu, mutta ei paha, mikä syö hahmon kiinnostavuutta/inhottavuutta.
Onneksi toiminnallisissa kohtauksissa on vauhtia ja meininkiä ja Hämähäkkimiehen heilunnat pitkin New Yorkin katuja ovat todellakin vauhdikkaita. Ongelma on se, että ne huomaa tietokoneella tehdyiksi.
Sivuhahmoista ehdottomasti hauskimman shown vetää J.K Simmons Daily Bugle-lehden päätoimittaja Jamesonina, joka jauhaa sikaria ja heittää paksua tarinaa koko ajan.
Kokonaisuutena Spider-Man on viihdyttävä elokuva, jonka tekemiseen on nähty vaivaa, mutta joka ei jätä mitään erityistä jälkimakua. Elokuvallinen vastine vähäkaloriselle välipalalle.
nimimerkki: Jurpo
