Kyseessä on siis Lindsay Lohanin tähdittämä, vuonna 2007 Razzie-pystejä urakalla pokannut Tiedän kuka tappoi minut. Ennakko-odotukset olivat siis heikot, mutta kun leffa oli pyörinyt alusta loppuun, niin olin todella positiivisesti yllättynyt.
Varakkaan lähiöperheen kaunis tytär Aubrey (Lohan) katoaa paikallisen futispelin yhteydessä ja poliisit epäilevät hänen joutuneen lähiön muitakin teinityttöjä tappaneen sarjamurhaajan kynsiin. Aubrey löytyy kuitenkin hengissä, mutta tyttö ei ole kunnossa fyysisesti, eikä henkisesti. Hän väittää nimensä olevan Dakota, eivätkä kaikki raajatkaan ole paikoillaan… Alkaa hämmentävä tapahtumaketju, jossa kaikki vaikuttaa mahdolliselta.
Kyseessä ei todellakaan ole niin surkea trilleri kuin yleisesti väitetään. Äänimaailma onnistuu luomaan katsojan koukuttavan trillerimäisen tunnelman, eikä leffaa voi pysäyttää kesken edes tupakkatauon vuoksi. Juoni on näppärä ja trillerileffaan onnistunut, vaikka aukkoja löytyykin, eikä realistisuudesta ole tietoakaan. Mutta toisaalta tarvitseeko ollakaan, juuri tällaisena Tiedän kuka tappoi minut on viihdyttävä jännityspakkaus. Loppukohtaus tosin on kirjoitettu ja toteutettu tökerösti.
Verta ja sormenpätkiä lentää, Lohan strippaa (useaankin otteeseen) ja toki yksi huonosti toteutettu seksikohtauskin löytyy. Nämä eivät kuitenkaan omissa silmissäni laske elokuvan arvoa millään tavalla, vaikka kyllä yksi strippauskohtaus olisi riittänyt todistamaan pointin. Lohan hoitaa pääroolit ihan ok, mutta murhaajan näyttelijä ei saa kyllä rooliinsa minkäänlaista syvyyttä ja muutenkin hahmo on surkeasti kirjoitettu sivutuote.
Kaikille trillereistä pitäville tätä voi lämpimästi suositella.
