[movie]Beastmaster 2 – Petojen herra[/movie]n lipputulot jäivät sangen vaatimattomiksi, mutta syystä tai toisesta sarja sai vielä kolmannen, suoraan TV:lle tehdyn osan. Kolmososa palaa aikamatkailusta ja puskafarssista perinteisen fantasiaseikkailun pariin, mutta ensimmäisen elokuvan barbaarikuvasto on vaihtunut miekka ja sandaali -henkiseksi antiikkiestetiikaksi. Budjetti lienee murto-osa aiempien elokuvien vastaavasta.
Elokuvan juoni on suoraan barbaaritehtaalta. Paha velho juonii päästävänsä hirviöjumala Braxusin vapaalle jalalle, joten barbaari Darin (Marc Singer) on jälleen kerran tartuttava miekkaan ja hälytettävä uskolliset eläinystävänsä apuun. Matkan varrella mukaan tarttuu uusia ystäviä, kuten kaunis palkkionmetsästäjä Shada (Sandra Hess), nuubialainen soturi Seth (Tony Todd) sekä edellisen maagikkoeksä Morgana (Lesley-Anne Down). Kuten jo hahmojen nimistäkin ilmenee, ei sekalaisen seurueen persoonallisuuksia ole vaivauduttu kehittämään järin syvällisiksi saati omaperäisiksi. Ongelmat selvitetään jokaisen ainutlaatuisia kykyjä hyödyntäen: yksi on akrobaatti, toinen on kova puhumaan, kolmas osaa taikoa ja niin edelleen. Jämeräleukainen Casper Van Dien ([movie]Starship Troopers – Universumin sotilaat[/movie]) nähdään yhdessä ensimmäisistä elokuvarooleistaan Darin kuninkaallisena pikkuveljenä, eikä unohtaa sovi myöskään päähenkilön uskollisia hillereitä. Todellinen hyvän mielen barbaarielokuva siis.
Sikäli kuin Beastmaster III ylipäätään on jollain tasolla merkittävä, on se sitä vain ja ainoastaan ulkoelokuvallisesta syystä – kyseessä nimittäin on ensimmäinen ja toistaiseksi myös ainoa naisen ohjaama barbaarielokuva. Sen ihmeellisempää naisen kosketusta ei Beastmaster III:ssa näy, ellei sellaiseksi lasketa kahta kohtalaisen sympaattista ja kyvykästä, kauniimpaa sukupuolta edustavaa sivuhahmoa.
Ohjaaja Gabrielle Beaumontilla oli enemmän kokemusta telkkarin kuin valkokankaan puolelta. Naisen CV:stä löytyy mm. seitsemän Star Trek: Uuden sukupolven jaksoa. Beastmaster III muistuttaakin sekä ulkoisesti että juonellisesti lähinnä TV-sarjan pilottijaksoa, ei omilla jaloillaan seisovaa elokuvaa. Toisaalta se ei ole silmiinpistävän huono vaan lähinnä rutinoituneesti eteenpäin puksuttava kokoelma fantasiaelokuvien kliseitä. Elokuvaa voikin varauksettomimmin suositella perheen pienimmille, sillä mitään erityisen hurjaa ei kameran eteen ole eksynyt ja paljaita rintoja esittelee ainoastaan Barbaari-Dar itse.
Loppuhuipennuksen aikana elokuvan tyhmyys ampaisee uusille kierroksille, kun areenalle rynnistää isokokoinen mies kumiseksi kolmisilmäiseksi hirmuliskoksi pukeutuneena. Loputonta monologia örisevän monsterin maneerit naurattavat ääneen, ja kokonaisuuden kruunaavat [movie]Theodore Rex[/movie]iä muistuttavat animatronics-kasvot.
