Rush Hour 3 jatkaa aikaisempien osien linjaa hienoilla akrobaattitempuilla, osuvalla huumorilla ja vauhdikkaalla kerronnalla. Jackie Chan on taas sääntöjä noudattava ja erittäin luotettava komisario Lee, joka joutuu työskentelemään jälleen Chris Tuckerin esittämän etsivä James Carterin kanssa. Huumori perustuu taas näiden kahden hahmon erilaisuuteen, kulttuuri- ja kielivitseihin sekä sujuviin one-linereihin. Chan on vakavammin otettava heppu ja Tucker täysi pelle, mutta heidän yhteispeli toimii ja näyttelemisestä on aistittavissa vähän oikeaakin kaveruutta.
Juoni käynnistyy sen verran nopeasti, että aikaisempien osien tunteminen on ihan suotavaa. Juoni rullaa kovaa vauhtia loppuun asti käyttämättä ollenkaan jarrupoljinta. Leen ja Carterin ystävyys on mennyt välillä poikkikin, mutta nyt he joutuvat taas työskentelemään yhdessä Kiinan suurlähettilään salamurhayrityksen seurauksena. Ensimmäisessä osassa hutkittiin Yhdysvalloissa ja tokassa toilailtiin Hong Kongissa, niin tässä kolmannessa matkustetaan vuorostaan Ranskaan. Juoni ei ole hirveän mielenkiintoinen, sillä näissä leffoissa tarpeen on vain, että läppä lentää ja toimintaa riittää. Pienille harhateille eksytään välillä, kun yritetään luoda pientä dramatiikkaa.
Moottoriturpa Tucker jaksaa yhä naurattaa ja Chanin temppuilu viihdyttää, mutta kummatkin ovat edellisiin osiin verrattuna jo hieman väsähtäneitä koko touhuun. Ohjaaja Brett Ratner on taas hommissa ja ohjauksen jälki on tuttua ja turvallista. Eihän Ratner mitään omaperäisimpiä kavereita ole ja se näkyy. Kuitenkin kolmas Rush Hour on mukavan viihdyttävä sähellyskomedia, joka iskee väsyneeseen mielentilaan ja sopii hyvin lauantai-illan viihdykkeeksi parin kaljan kaverina. Jos pari ensimmäistä osaa iski, niin kyllä tästäkin viihdykettä löytyy. Kertavuokrauksena toimisi paremmin kuin leffateatterikamana.
