Ollaan Ranskan Alpeilla. Pienessä yliopistokaupungissa, Guernonissa on tapahtunut raaka murha. Paikallinen asukas, Remy Caillois on tapettu julmasti kiduttaen ja ruumis on nostettu korkealle. Pariisilainen rikosylikomisario, Pierre Niemans (Reno) on kutsuttu paikalle ja hän huomaa murhaan kätkeytyvän viestin. Hän alkaa jäljittää viestiä, joka paljastaa uuden uhrin, joka liittyy samaan paikkaan kuin ensimmäinen. Tilanne alkaa haista ja julmetun pahalle.
Samaan aikaan nuorempi ja karskimpi komisario Max Kerkerian (Cassel) saa ilmoituksen paikallisella hautuumaalla tapahtuneesta ilkivallasta. Asia näyttää olevan paikallisten skinien tekemä, mutta asian selvittely paljastaa yksityiskohdan, joka johtaa Guernoniin. Niemansin ja Kerkerianin jutut liittyvät toisiinsa ja juttuun pitää myös lisätä pirullinen ja kaikesta päätellen kostoa janoava miltei yli-inhimillinen murhaaja. Lopuksi kaikki selviää.
Purppuravirrat on hyvä elokuva. Jean-Christophe Grangén köykäinen romaani on ohjaajan Kassowitzin kanssa sovitettu visuaalisesti tyylikkääksi ja viihdyttäväksi trilleriksi. Väkivaltaa ja verisiä yksityiskohtia käytetään ujostelematta ja henkilöhahmot ovat yksinkertaisia, mutta tehokkaita. Juonikuvio sisältää vanhaa kunnon juonittelua ja salaliittoja, mutta tunnelma on kuin takaa-ajoihin keskittyvässä jännärissä. Visuaalisesti Purppuravirrat on kaunis elokuva, mutta todella syviä, nerokkaita ja kieroja sivujuonia on turha odottaa. Katsoja tietää katsomisen jälkeen kaiken tarpeellisen, mutta onneksi tämä annos maistuu hyvältä, näyttää hyvältä ja jopa jättää hyvän jälkimaun.
Viihdyttävä trilleri, jonka ainoa heikkous on lineaarisuus.
nimimerkki: Jurpo
