Jonathan Demmen ohjaama uhrilampaat oli ja on vieläkin aikansa legendaelokuva trillereiden saralla.Voittihan elokuva muikeat viisi oscaria parhaasta ohjauksesta, parhaasta elokuvasta,parhaasta miespääosasta,parhaasta naispääosasta ja parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta. Nykyajan näkökulmasta katsottuna uhrilampaat on vieläkin täyttä rautaa ollakseen jo 17 vuotta vanha pätkä.
Elokuva on juonellisesti melko tavallinen ajojahti, mutta Anthony Hopkinsin upea rooli Tri. Hannibalina tuo elokuvaan jotakin käsittämätöntä syvyyttä. Voisi sanoa, että elokuva ei olisi lähellekkään niin hyvä jos siitä olisi jätetty Hopkinsin tulkitsema kannibaaliälykkö pois.
Elokuvassa jahdataan siis ihmisiä nylkevää rikollista nimeltä “Buffalo Bill”.FBIn johtaja määrää nuoren, vasta valmistuneen agentin Clarice Starlingin (Jodie Foster) haastattelemaan vaarallista psykopaattia, Hannibal Tri Lecteriä (Hopkins), jolla epäillään olevan tietoja Buffalo Billistä. Hannibal ei kuitenkaan suostu luovuttamaan tietojaan ilmaiseksi ja hänelläkin on omia suunnitelmia…
Kun nyt sitten päästään hehkuttamisen makuun, niin hehkutetaan kunnolla. Kuten jo edellä mainitsin, on Hopkinsin näyttelemä Hannibal kertakaikkisen upea. Hannibal ei ole hahmona pelkä tyhjäpää rikollinen, jolla ei ole mitään tuntemuksia, ehei! Hannibal on älykkö, voimakas persoona, joka on kuvattu elokuvassa miltei mestarillisesti. Hänellä on omat toiveensa, pelkonsa ja halunsa kuten normaalilla ihmisellä, mutta hannibal on silti erittäin vaarallinen psykopaatti, joka voi manipuloida varomatonta vaikka nielaisemaan oman kielensä (tämä oli muuten elokuvassa).
Eikä Jodie Fosterkaan ihan auttamattomasti jää Hopkinsin roolin varjoon, kyllä Fosterin rooli on ihan kiitettävä.
Elokuvassa voidaan huomata eräänlaisen suhteen kehittyvän Starlingin ja Hannibalin välille. Tämä voidaan huomata esimerkiksi kohtauksessa, jossa Hannibal koskee Srarlingin sormea kun tämä ottaa tutkimus-kansion vastaan Hannibalilta. Tuo yksinkertainen kosketus, joka on kuvattu tarkasti, kertoo paljon katsojalle tuosta kaltereiden takana seisovasta psykopaatista, heittäen kuitenkin pari kysymystä lisää kehiin: Oliko kosketuksella todella tarkoituksensa? Jos oli, niin olisiko Hannibalilla todella piilotettuja tunteita Starlingia kohtaan? Juuri Hannibal tekee elokuvasta mestarillisen , vaikka hän onkin eninmääkseen sivuhahmo.
Mielestäni tämä elokuva ilman Hannibalia olisi korkeintaan kolmen ja puolen tähden arvoinen, mutta Hannibal nostaa arvosanan neljään ja puoleen tähteen. Tätä leffaa voisi pitää pienenä tutkielmana psykopaatin ajatusmaailmasta
