Italian b-elokuvateollisuuden kruunaamattoman kuninkaan Ruggero Deodaton ytimekkäästi nimetty Barbaarit on elokuva jolle on annettava joko viisi tähteä tai sitten ei yhtään. Jos sitä tarkastelee puhtaasti elokuvallisilta ansioilta se on mahdollisesti huonoin milloinkaan tehty elokuva. Filmi, joka keskittyy lähinnä öljyttyjen lihaksikkaiden miehien machoiluun ja kauniiden isorintaisten naisien tirkistelyyn saa jopa Ed Woodin Plan 9 From Outer Space (suosittelen muuten lämpimästi) vaikuttamaan taide-elokuvan merkkipaalulta. Vaikka Barbaarit olisikin miten surkea leffa, se ei muuta sitä tosiasiaa että se on eräs viihdyttävimmistä koskaan tehdyistä elokuvista – tosin hieman toisella tapaa kuin tekijät ehkä aikoivat.
Juoni kertoo voimakkaasti sirkusväkeä muistuttavasta, karavaanin avulla paikasta toiseen vaeltavasta ragnik-kansasta jota johtaa kaunis Canary-niminen kuningatar. Kertojan johdolla saamme tietää että heillä on niskassaan merkki jonka avulla he pääsevät vaeltamaan vapaasti maailmassa. Lisäksi heillä on salaperäinen jalokivi joka takaa että heidän sirkustemppunsa ovat aina hauskoja. Pahikset kuitenkin hyökkäävät heidän kimppuunsa ja ragnikit voivat vain puolustautua sirkusvälineillään – hupia saadaan mm. tulenpuhaltajasta joka käristää yhden hyökkääjistä. Kuningatar ja tämän kasvattipojat vangitaan, Canarystä tulee pahan kuninkaan haaremineito ja kasvattipojista taas barbaareja. Aivan, heidät laitetaan kaivokseen jossa kypäräpäinen korsto hakkaa heitä. Kertojan mukaan heidät koulutettiin näin vihaamaan kaikkia kypäräpäisiä. Aikanaan pojat kasvavat valtaviksi korstoiksi, ja jotka paskateknon säestyksellä laitetaan mukiloimaan toisiaan. Karjut pakenevat ja löytävät metsään jumiutuneen ragnik-heimon sekä Ismene-nimisen mimmin, joka syystä tai toisesta salaa henkilöllisyytensä loppuun asti (siitäkin huolimatta että hänet aiotaan hirttää ja sen henkilöllisyyden paljastaminen pelastaisi hänet). Alkaa seikkailu johon kuuluu runsaasti kömpelöillä erityistehosteilla toteutettuja hirviöitä, paljon tappelemista sekä runsaasti epäloogisuuksia.
Ensimmäinen silmään pistävä asia on se että barbaaripojat ovat kaikesta päätellen ehtineet ikääntymään vähintäänkin reilut kymmenen vuotta, mutta kukaan muu ei ole ikääntynyt päivääkään. Ragnik-heimon metsään jumiutumiselle ei anneta mitään selitystä, paitsi aivan elokuvan lopussa. Selitys onkin aivan omaa luokkaansa: köynnökset ovat sitoneet yhdet heidän vaunuistaan ja aina kun he yrittävät leikata niitä poikki, kasvaa yhden leikatun tilalle kaksi uutta. Eikö kenellekään tullut mieleen että metsässä olevista puista voisi rakentaa uudet kärryt? Juonessa on lukuisia muitakin idioottimaisuuksia, parhaana kaikista kohtaus jossa toinen barbaariveljeksistä aiotaan hirttää. Veikkonen killuu jo köyden jatkona, mutta niskalihaksia jännittämällä köysi katkeaa kuin ei mitään.
Elokuvan seikkailupuolikaan ei tunnu seikkailulta, sillä salaperäinen suo josta löytyy niin pyhiä aseita, maagisia jalokiviä, salaperäisiä hirviöitä kuin lohikäärmeitäkin on vain muutaman minuutin ratsastuksen päässä ragnikien leiristä ja löytyy ilman sen kummempia ongelmia. Minkäänlaista jännitystä ei siis synny, varsinkin kun veljekset selviytyvät kaikista vihollisistaan aina muskeliensa avulla ilman mitään sen kummempia ponnistuksia, siinäkin tapauksessa että vastassa olisi kokonainen armeija. Äsken mainittu lohikäärme ansaitseekin erityismaininnan: hirviö on ehkä koomisin koskaan nähty örkki. Suosta vain nousee putkilo jonka sisältä työntyy pahvista ja muovista kasattu, koiran ja käärmeen risteytykseltä näyttävä pää. Hieman myöhemmin veljekset ovatkin jo taistelleet tiensä lohikäärmeen vatsaan, missä hieman yllättäen on punavihreä diskovalaistus.
Näyttely on aivan käsittämättömän surkeaa. Moista ylinäyttelyä ei ole koskaan ennen nähty, eikä nähdä vastakaan. Oikeassakin elämässä veljeksiä olevien Peter ja David Paulin barbaarinen näytteleminen ansaitsee erityismaininnan. Koska he ovat täysin identtiset heidän näyttelyään ei voi erottaa, mutta eipä sillä ole paljoa väliäkään. He ovat korvanneet näyttelijäntaitojaan mahtavilla muskeleillaan, jotka ovat aina huolellisesti öljytyt. Lisäksi he mölisevät joka välissä tavalla joka tuo mieleen navetan. Välillä veljekset käyttävät useita minuutteja kinasteluun jossa he vaihtelevat tavaroitaan ja kiistelevät siitä kumpi on “makeampi” tai “mälsempi”. Nykyisin lähinnä CSI: Miamista tunnetun Eva La Ruen esittämä Ismene on tietysti hyvännäköinen, mitä mukavasti korostaa hyvin niukka asustus. Muutenkin porukka on puettu hyvin niukasti. Hyvin miehistä viihdettä siis. Ainoan säällisen suorituksen tekee Richard Lynch pahana Kadar-kuninkaana.
Muita maininnan arvoisia suorituksia ovat mainiolla kampauksella (kaksi suurta hiusdonitsia) varustettua China-velhoa esittävä Sheeba Alahani sekä runsailla pyykkipojilla somistettua otsapantaa käyttävä ragnik-heimon väliaikainen johtaja Ibar (Franco Pistoni), sekä ennen kaikkea Wes Cravenin Yön silmät –sekoilun kannibaalimutantti Michael Berryman jatkuvasti ölisevänä ja hekottelevana orjapiiskurina; myöhemminhän ohjaaja Deodato kierrätti Berryamin myös toiseen elokuvaansa, Kuvaa ja pakene! jossa sekä ohjaaja että näyttelijä palasivat kannibaalien pariin – aivan nin, Barbaarit on ohjannut Cannibal Holocaustista muistettava Ruggero Deodato, joka joskus aiemmin on tehnyt jopa aivan oikeasti hyviä elokuvia! Voi vain miettiä, mikä on saanut miehen tekemään tällaisen elokuvakerronnan negatiivisella tavalla merkkipaalun, vaikka camp-henkeä arvostava yleisönosa saakin olla asiasta vain ja ainoastaan kiitollinen.
Kaiken kaikkiaan Barbaarit on juuri niin hölmö elokuva kuin miltä se kuulostaakin. Typerällä tarkoituksellisella huumorilla, ratkiriemukkaalla tahattomalla komedialla, haudanvakavalla asenteella sekä äärimmäisen pienellä budjetilla varustettuna se on kevyesti kaikkien aikojen hauskin elokuva. Elokuvan idioottimaisuus kantaa loppuun asti pettämättä kertaakaan ja tollo käsikirjoitus sekä huonot näyttelijät takaavat lopputuloksen. Kummastuttaa vain ettei yksikään tuotantotiimiläisistä tullut ajatelleeksi ettei ehkä ole kovinkaan hyvä idea rakentaa elokuvaa kahden lihaksikkaan mutta lahjattoman kaksosen varaan.
