Jokseenkin anakronistisen vaatetuksen Hulot (Jacques Tati) lähtee automatkalle, jonka tarkoitus on toimittaa prototyyppi näyttelyyn. Sanomattakin on selvä että ongelmia on luvassa enemmän kuin hieman. Hulotin ja kuskin (Marcel Fraval) lisäksi PR-osaston Maria (Maria Kimberly) kulkee mukana pienellä keltaisella urheilupirssillä.
Jacquest Tati kapsahti katajaan, mutta ehti ohjata vielä uuden elokuvan Hulotin kommelluksista ja hyvin nopeasti ilmenee että Tati osasi ottaa oppia virheistä. Matka alkaa käytännössä välittömästi ja lisäksi [I]road-movie[/I] antaa hyvän tekosyyn rikkonaisemmalle rakenteelle ja ohuehkoille henkilöille. Dialogia on myös mukana, mutta sen merkitys on varsin vähäinen ja Tati tuo mukaan jopa inhorealismia seuratessaan liikennevalojen ja nenän manuaalista yhteisvaikutusta. Meno on Tatille ominaisesti melkein dokumentaarista ja hän tarkkailee maailmaa tutkijan lahjomattomuudella.
Jacques Tati käytti Hulot-hahmoa melkein koko uransa ajan ja tämä kaksijalkaienn anakronismi on melkoisen irrallaan häntä ympäröivästä maailmasta. Marcel Fraval on karhea kuski ja Maria Kimberly on PR-osaston toimittamaa silmänruokaa. Roolit ovat tarkoituksellisen ohuita, mutta tällaisessa elokuvassa hahmot ovat enemmänkin liikkuvia tarpeiston edustajia.
Tatin viimeiseksi elokuvaohjaukseksi jäänyt [I]Trafic[/I] kertoo juuri siitä mitä etiketti sanoo ja ei yhtään sen enempää. Liikenne tuo esiin huvittavia piirteitä ja Tati tarkkailee niitä kiihkottomalla uteliaisuudella. Liiallinen kikkailu ja tyhjä pohjustus on karsittu vähemmäksi ja mukana on myös ihan oikeita vitsejä.
